Kirjoneulepusero – lankana Drops Karisma

Kirjoneulepusero – lankana Drops Karisma

Kirjoneulepusero Drops Karismasta. Alkuperäinen juttu (Kirjoneulepusero) julkaistu vanhassa blogissa, eli täällä.
 
 

Kirjoneulepusero – lankana Drops Karisma

 
Tein uuden ennätyksen. Villapaidan neulomisnopeudessa. Tämä paita valmistui nimittäin alle viikossa, joka on ainakin yhtä päivää lyhyempi aika kuin aiempi nopeusennätys, eli poolokaulusneule. Enkä siltikään käyttänyt kaikkea liikenevää aikaa neulomiseen, vaan luin samalla myös ainakin Kristiina Vuoren Neidonpaula -kirjaa (joka muuten oli ihan hyvä kirja). Lupasin Norjalaista-postauksessa, että voin ainakin harkita toisenlaisen kirjoneulekuvion tekemistä seuraavaan kirjoneuleeseen. Hetkisen harkittuani totesinkin, että taidanpa haluta omaan puserooni sellaisen hieman tähtimäisen kuvion, jonka olin bongannut ainakin Garnstudion verkkosivuilla olevissa neuleissa ja Eline Oftedalin Norjalaiskuviot -kirjassa. Halusin myös neuloa puseron ylhäältä alaspäin ja kokonaan suljettuna neuleena, joten etsiskelin ohjeita sellaiseen puseroon, mutta enpä löytänyt. Yhden Karisma-langasta ylhäältä alaspäin neulotun poropuseron ohjeen löysin, ja päätin muokata siitä itselleni ja haluamalleni kuviolle sopivan mallin (Oli siellä muitakin ylhäältä alas neulottujen puseroiden ohjeita, mutta tuon porokuvioisen puseron ohjeen olin jo joskus aiemmin tulostanut itselleni).
 

Mallina Drops Silver Stag -puseron ohje

 
Paidan yläosan kirjoneulekuviot tein poropaidan ohjeen mukaan, ja sitten valkoisten raitojen keskelle tein tuon haluamani kuvion hieman isompana kuin poropaidassa. Samoin hihansuissa ja helmassa toistin tuota poropaidan ylimmäistä kirjoneulekuviota. Kainaloiden jälkeen kavensin puseroa jonkin verran, ja helmaa varten taas levensin, joten paidasta tuli todella hyvin istuva. Paidan tein Dropsin Karismasta, päävärinä tummanpunainen (väri 48) ja kuvio luonnonvalkoisella (väri 01). Valkoista meni hieman yli 50 grammaa ja punaista hieman yli 400 grammaa, eli yhteensä noin 460 grammaa. Neuloin puseron resoreita lukuun ottamatta 4 mm puikoilla. Kauluksen ja helman resorit tein 3,5 mm ja hihansuiden resorit 3 mm puikoilla. Paitsi että hihansuiden viimeisessä kerroksessa ja päättelykerroksessa käytin 4 mm puikkoja, etteivät hihansuut kiristä.
 

Tuleekohan tästä hyvä vai ihan huono?

 
Ja perinteiseen tapaan paidan edetessä aloin epäillä, että mahtaakohan siitä tulla sellainen, josta tykkään… Väri on ainakin juuri sellainen niin kuin pitääkin, ja pidän tuosta kuviostakin, joten jos paidan malli on hyvä, niin miksi ei? Ja jos paita on tehty omien mittojen mukaan, niin luulisi tulevan sopiva. Jostain syystä silti aina epäilen. No, pari käyttökertaa paidalle on jo tullut, eikä se ainakaan vielä ole osoittautunut inhottavaksi. En malta laittaa sitä kaappiin, että voin aina tarpeen tullen ihastella sitä – ja miettiä, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä tuo kohta hieman erilailla ja niin edelleen. No, on se oikeasti ihan kiva paita.
Valmis kirjoneulepusero.

Valmis kirjoneulepusero.

Siinä se nyt roikkuu. Logo löytyy helmasta.

Siinä se nyt roikkuu. Logo löytyy helmasta.

 
Edit 2019:
Puserosta tuli mieluinen, mutta jossain vaiheessa halusin siitä hieman väljemmän / rennomman, joten purin helman kainaloihin saakka, ja neuloin uudestaan hieman löysempänä. Muistaakseni puseroon piti lisätä hieman uuttakin lankaa, mutta se ei ollut ongelma, sillä tapani mukaan olin varannut jonkin verran ylimääräistäkin lankaa. Kirjoneulepusero olikin pitkään suosikkipuseroni, mutta nykyään saan talvisin käsivarsiini kutisevaa ihottumaa, joten en pysty pitämään Karismasta neulottua paitaa kuin todella kylminä päivinä. Niin, että puen alle pitkähihaisen kutittamattoman puseron. Joudun siis varmaan neulomaan itselleni uuden suosikkipuseron pehmeämmästä merinovillasta.
Dreams of Aran – miehen villapaita Drops Karismasta

Dreams of Aran – miehen villapaita Drops Karismasta

Dreams of Aran, eli miehen villapusero Drops Karismasta. Lisää kuvia jutun lopussa.
 
Juttu julkaistu alun perin vanhassa blogissa, eli täällä: http://tankimaatein.blogspot.com/2015/03/palmikoita-ja-kennoneuletta.html.
 
 
 

Dreams of Aran – miehen villapaita Drops Karismasta

Bongasin viime joulukuussa eräästä oululaisesta lankakaupasta poltetun oranssin väristä Karismaa (Drops). Totesin, että siinäpä kelvollisen värinen lanka, jotainhan siitä pitäisi saada tehtyä. Ja laitoin velipojalle kuvan siinä toivossa, että hän ymmärtäisi yskän ja hoksaisi tarvitsevansa juuri sen värisen neulepuseron. Ja niin kävi. Velipoika vastasi, että hänelle voisi tehdä siitä jonkun hienon neuleen. En ruvennut kuitenkaan lankoja vielä ostamaan, koska myymälässä ei ollut oikeaa väriä tarpeeksi miehen neuleeseen. Asiaa tuumittuamme ja neulemalleja etsittyämme totesimme, että Garnstudion sivuilta löytyi sopiva paitamalli (Dreams of Aran, ohje täällä), että eikun langat hankintaan. Tarve olisi noin 700 grammalle. Ohjeen mukaan. Helsingin lankakaupoista löytyi tuota väriä kuitenkin vain 650 grammaa, joten niillä päätettiin pärjätä. Ohjetta piti siis hieman fiksata, ja paidasta tehdä tyköistuvampi kuin mitä alun perin suunnittelimme.
 
Pääsin aloittamaan neuleen joskus helmikuun puolivälin paikkeilla, ja alkuun se edistyikin ihan kohtuullisesti. Mallineuleista johtuen neulominen oli hieman hidasta aina niillä kerroksilla, joilla silmukoita piti siirrellä, mutta onneksi pari välikerrosta oli aina pelkkää oikeaa. Neuloin nimittäin kainaloihin asti suljettuna neuleena. Jossain vaiheessa, kun vartalo-osa oli lähes valmis, tein ikävän havainnon, että minulla oli jossain neuleen puolivälin paikkeilla tullut virhe kennoneuleessa, ja pääsin purkuhommiin. Onneksi tässä tapauksessa selvittiin noin 8 silmukan täsmäpurulla, eikä koko neuletta tarvinnut purkaa 20 senttiä (eli noin 2 kerän verran lankaa…). Mutta kyllä se meinasi harmittaa, ja teki melkein mieli jättää koko neule kesken.
 

Satulahihat ensimmäistä kertaa kokeilussa

 
Seuraava ongelmakohta oli satulahihat. En ollut koskaan ennen tehnyt sellaisia, ja ohjeessa ei ollut kuvaa kuin etupuolelta, joten mietin ohjetta lukiessani, että mitä varten pitää tehdä niin ja näin, ja millaiset osien pitäisi olla valmiina. Ja se suurin ongelma: miten se toimii minun neuleessani, jonka koko ei ole ohjeenmukainen. Eli mitä muutoksia mittoihin ja silmukkamääriin minun pitäisi tehdä, ja missä vaiheessa neuletta. Tämä taas vaikutti neulomismotivaatioon, ja ajanpuutekin vaivasi, joten avaimenperäpöllöjä valmistui useampiakin sen sijaan, että olisin käyttänyt liikenevät hetket puseron neulomiseen. Yritin kyllä saada aikaa myös sille, että saisin joskus tuon neuleen pois puikoiltani, ja vähän jännitin, että minkäköhänlainen neuleesta mahtaakaan tulla. Toivottavasti hyvä, mutta epävarmuus sen asian suhteen oli varmaan jopa suurempi kuin raitapaitani kanssa!
 
Kirjaston käsityöillassa pohdimme neulomisongelmaani erään ihanan vanhemman rouvan kanssa, hänkään ei ollut moisia hihoja tehnyt, mutta yhdessä pähkäillessämme tulimme siihen tulokseen, että kannattaa koittaa ommella melkein valmis hiha paikoilleen. Niin teinkin kotiin päästyäni, ja totesin, että olipa hyvä, etten neulonut pidemmälle, sillä hiha oli juuri sopivan mittainen. Ainoastaan takakappaleen yläosaan tuleva kapea suikale piti vielä neuloa. Tämän havainnon jälkeen paita valmistuikin nopeasti. Sen verran korjattavaa ohjeeseen olisi, että jatkossa kannattaa pyöristää noita etu- ja takakappaleen olkapäille tulevia osia, jotta hihat saa istumaan paremmin, eikä neuleeseen tule muhkuroita. Vaikka kai ne saa piilotettua ompelemalla saumat hieman löysemmin. Tai muuten vain erilailla. Mutta helpointa olisi tietenkin neuloa osat valmiiksi sen muotoisiksi, että ne saisi suoraan reunasta ompelemalla asettumaan hyvin. (Tästä samasta syystä en pidä istutettujen hihojen tekemisestä neuleisiin!)
 

Lanka riitti

 
Nyt kun tuota valmista puseroa on katsellut pari päivää tuossa pöydällä, se alkaa jo näyttää ihan kivalta. Onneksi. Nimittäin ennen kuin pääsimme hihojen kanssa sovittamaan puseroa oikeasti, odotin jo lähes kauhulla miten kamala paidasta tuleekaan. Onneksi se oli turhaa, ja taisi se tilaajakin olla ihan tyytyväinen puseroon. Ihan valmiina hän ei tosin ole sitä vielä nähnyt muuta kuin kuvassa.
 
Ai niin. Lankaa jäi ihan vähän, eli sitä meni tuohon noin 620 grammaa. Hyvin siis riitti lanka! Käytin resoreihin (kaula-aukkoa lukuun ottamatta) 3,5 ja muuhun 4 mm puikkoja. Hihat on neulottu pääasiassa yhtäaikaa, eli niiden saumat piti ommella. Puserossa on kolmen erilaisen palmikkoneuleen lisäksi kennoneuletta ja pidennettyä helmineuletta sekä tietenkin väleissä nurjaa ja resoreissa joustinneuletta (helma ja hihansuut 2 o, 2 n, kaulus 1 o, 1 n). Niin ja vielä täytyy mainita, että ihan yksin en paitaa tehnyt, vaan jossain vaiheessa vartalo-osassa on melkein puoli kerrosta erään kaverin tekemää, hän halusi kokeilla neulomista näin kevyesti palmikkoneuleella. Yllättävän hyvin sujui käytännössä ensikertalaiselta. Ja tietenkin kyseessä oli kerros, jolla piti tehdä neljän silmukan palmikoiden kierrot ja kennoneuleen kierrot.
Dreams of Aran - VIHDOIN VALMIS!!

Dreams of Aran – VIHDOIN VALMIS!!

Viimeisessä kokeilussa. Kaula-aukon resori vielä vaiheessa.

Viimeisessä kokeilussa. Kaula-aukon resori vielä vaiheessa.

Purkamaankin pääsin. Kyllä se söi miestä. (Naista.)

Purkamaankin pääsin. Kyllä se söi miestä. (Naista.)

Tässä kaikki mitä jäi jäljelle. Ei liikaa!

Tässä kaikki mitä jäi jäljelle. Ei liikaa. 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.

Raitapaita ”omasta päästä” lankana Drops Karisma

Raitapaita ”omasta päästä” lankana Drops Karisma

Raitapaita ”omasta päästä”, eli ilman ohjetta. Alkuperäinen teksti (Raitapaita) vanhassa blogissa, eli täällä.
 
 
 

Raitapaita Drops Karismasta

Innostuin niin kovin siitä vihreästä poolokaulusneuleesta, että tilauspaidan lankoja odotellessa päätin neuloa toisenkin puseron itselleni. Olin jo joskus aikoinaan tullut hankkineeksi myös nämä langat (tietenkin Dropsin Karismaa, luonnonvalkoisena ja laivastonsinisenä) voidakseni neuloa itselleni raidallisen paidan. Silmukkamääriin otin mallia vihreästä puserosta, en tosin täsmälleen samoilla määrillä tehnyt tätä. 
 
Raitojen miettimisessä minulla meni kauhean kauan aikaa, sillä en tiennyt haluanko kapeat vai leveät raidat, vai toisesta väristä kapeat ja toisesta leveät vai miten. Päädyin kuitenkin tekemään kapeat raidat neljän kerroksen korkuisena, ja laittamaan oikean puolen nurjalle, eli päälle päin puserossa on nurjat silmukat. Helmassa ja hihansuissa on n. 10 cm korkuiset joustinneuleresorit. Saumoja puserosta löytyy ainoastaan hihoista. Löysin kankaita.com -verkkokaupasta hienot ankkurinapit, jotka tilasin koristeeksi puseroon. Ne on siis vain ommeltu puseron etukappaleeseen toisen raglankavennuksen viereen. Pääntien resori on 1o, 1 n -joustinneuletta, ja se on taitettu kaksinkerroin.
 
Paidan valmistuttua en ollut ihan varma pidänkö siitä vai en. Pelkäsin, että siitä tuli liian ”slim fit”, mutta jonkin aikaa käytettyäni puseroa päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että se on oikein kiva. En siis ehkä vielä joudukaan masentumaan, etten osaa tehdä itselleni hyviä neuleita. (Hyvä niin, koska kaapissa odottaa uusi erä Karismaa, tällä kertaa juuri sitä kaikista parasta värisävyä, eli numero 48.)
 
Valmis raitapaita. Puserosta tulikin loppujen lopuksi ihan mieluinen!

Valmis raitapaita. Puserosta tulikin loppujen lopuksi ihan mieluinen!

Virolaispaita pienoiskoossa, lankana Drops Karisma

Virolaispaita pienoiskoossa, lankana Drops Karisma

Virolaispaita pienoiskoossa, lankana Drops Karisma, kuten alkuperäisessäkin Virolaispaidassa.

 

Virolaispaita pienoiskoossa

 

(Juttu julkaistu alun perin vanhassa blogissa osoitteessa: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/12/virolaispaita-pienoiskoossa.html.

 
Tein keväällä velipojalle punaisen palmikkoneuleen, johon inspiraation sain reilu vuosi sitten Tallinnalaisen putiikin ikkunassa näkemästäni neuleesta. Ilman ohjetta neulomani pusero saikin nimekseen Virolaispaita. Tuosta paidasta juttu löytyy täältä. Nyt tein tilaustyönä samasta langasta (Dropsin Karisma) lähes samanlaisen paidan – tosin aika paljon pienempänä (tämä lapsen pusero on noin kokoa 100 cm). Muutamia muutoksia puseroon tein, esimerkiksi isommat palmikot on tässä lapsen paidassa 9 silmukan levyisiä (miehen puserossa 12 silmukkaa) ja kauluksen neuloin puolipatenttina (alkuperäisessä 2 o, 2 n -joustinneuletta) – toiveena saada siitä hieman jämäkämpi. Lankaa meni noin 225 grammaa ja nappeja kolme. Alimpaan nappiin poltin tietenkin logoni.
 
Neuleessa on käytetty kahta erilaista palmikkoa (toisesta kaksi eri versiota).

Neuleessa on käytetty kahta erilaista palmikkoa (toisesta kaksi eri versiota).

Logo löytyy alimmasta napista, kuten "alkuperäisessäkin" paidassa.

Logo löytyy alimmasta napista, kuten alkuperäisessäkin paidassa.

Tämän mallin perusteella tein puseron.

Tämän mallin perusteella tein puseron.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.

Jälkeen päin ajateltuna (kommentti kirjoitettu 2019) puserosta olisi kannattanut tehdä hieman isompi, sillä se oli jouluna juuri sopiva saajalleen, ja koska lapset kasvavat aika vauhdilla, se jäi pieneksi melko pian. Onneksi neule kuitenkin säilyi hyväkuntoisena, joten alkuperäisen saajan pikkusisarukset pystyivät myös käyttämään puseroa. Karisma-lanka näyttää kestävän pesua ja aikaa todella hyvin. Toki se jonkin verran nukkaantuu, mutta nukat saa onneksi nypittyä pois.

Kummipojalle neuleita – osa 3, Dinosauruspaita

Kummipojalle neuleita – osa 3, Dinosauruspaita

Kummipojalle neuleita – kummipoika on tähän mennessä saanut joka joulu lahjaksi myös kummitädin neuloman neulepuseron tai -takin. Tässä esittelyssä ensimmäinen näistä neuleista, eli noin puolivuotiaalle kummipojalle 2009 neulottu dinosauruspusero.

Kummipojalle neuleita

No niin, kävin eräänä päivänä kuvaamassa sen ensimmäisenkin kummipojalle tekemäni neuleen. (Muut hänelle tekemäni neuleet löytyvät tästä ja tästä postauksesta.) Ja voi että se olikin söpö! Osasyynä on tietenkin se, että pusero on pieni, n. puolivuotiaalle vauvalle sopiva. Mutta on se muutenkin aika sievä paita. 🙂

Lanka- ja ohjetiedot

Käyttämäni lanka on Novitan 7 veljestä, ja tuon kokoiseen paitaan sitä ei kauheasti mene. Vihreä on Marttojen juhlavuoden erikoisväri, ja täsmälleen tuota sävyä ei normaalisti ole saatavissa. En olekaan juuri muuhun raaskinut sitä käyttää… Puseron ohje löytyy Suuri Käsityö 8/2009 -lehdestä. Muokkasin ohjeen sopimaan käyttämälleni langalle, muuten tein lehden ohjeen mukaan. Napit ostin jostain, todennäköisesti Eurokankaasta Oulun sisustajantorilta ja ne ovat täsmälleen oikean väriset.

Takana on kaksi nappia pukemisen helpottamiseksi.

Takana on kaksi nappia pukemisen helpottamiseksi.

Myöhemmin tein vielä villasukat samoista langoista. Sukat ja pusero eivät kyllä ole samanikäisille lapsille sopivia.

Myöhemmin tein vielä villasukat samoista langoista. Sukat ja pusero eivät kyllä ole samanikäisille lapsille sopivia.

Esittely julkaistu alun perin vanhassa blogissa ja kopioitu sieltä uusille sivuille. Juttua ei ole varsinaisesti yritetty muuttaa tai päivittää, mutta jotain korjauksia kieliasussa saattaa olla, ja kaikki aineisto ei välttämättä toimi ihan samoin vanhassa ja uudessa blogissa. Alkuperäisen jutun pääsee lukemaan täältä: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/03/kummipojalle-neuleita-osa-3.html.