Isoäidinneliöitä…

Isoäidinneliöitä…

mennessä | 18.1.2014 | koti & sisustus

Isoäidinneliöitä on helppo tehdä. Missä vaan.

(Teksti julkaistu alun perin vanhassa blogissani: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/01/isoaidinnelioita.html.)

Tänään en ole ehtinyt neuloa yhtään silmukkaa, enkä lyödä yhtään lyöntiä (nypläyksestä siis puhun), joten kerronpa teille tarinan eräästä hullusta päähänpistosta, jonka kerran sain. Ja en aio toista kertaa saada. 😉

Isoäidinneliöitä 1, 2, 3… 165 kpl

Eräänä vuonna (ollessani köyhä opiskelija) sain päähäni tehdä pikkusiskolle joululahjaksi tilkkupeiton isoäidinneliöistä. Kaikkea hullua sitä tuleekin keksittyä! Hirveän kätevää oli tietenkin se, että sain näin käytettyä jämälankoja johonkin hyödylliseen. Langat olivat ties mitä kaikkea mahdollista villasekoitetta, varmaan pääasiassa kuitenkin Novitan 7 veljestä ja Nalle -lankoja tai muita vastaavia ja suunnilleen saman paksuisia. Joka palaan laitoin kerroksia sekä ohuemmasta että paksummasta langasta, ja kaikkiin tein reunukset luonnonvalkoisella 7 veljestä langalla. Valitettavasti en enää muista kuinka paljon tuota luonnonvalkoista kaikkiaan tarvittiin. Virkkasin paloja 11 erilaista väriyhdistelmää, aina 15 joka lajia. Eli yhteensä 165 palaa. Huhhuh, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella omaa reippautta nyt jälkeen päin. 😀

Sain palat valmiiksi hyvissä ajoin, mutta en ollut hoksannut kuinka kauan palojen yhdistämiseen menee aikaa. Eli kiirehän siinä tuli. Jouduin laittamaan peiton pakettiin hieman keskeneräisenä, kaikki palat olivat kiinni peitossa, mutta joitakin ”pitkittäissaumoja” oli kesken. Viimeistelin työn sitten jouluyönä mukavasti muun toiminnan ohessa. 🙂 Pääasia on kuitenkin se, että peitosta tuli valmis. Ja hienokin se on. Jälkeen päin on hieman harmittanut, etten tehnyt peittoa itselleni. Varsinkin, kun päätin, etten enää koskaan tee samanlaista. Ainakaan noin pienistä paloista. (Ovat muistaakseni n. 10 cm kantiltaan, tai jopa vähän alle, 9?) Paloja on kuitenkin sen verran, että kokonaisuudessaan peitto on ihan mukavan kokoinen torkkupeitto.

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. ;)

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. 😉

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin. Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin. Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.

TÄNKIMÄÄTEIN-pipo

TÄNKIMÄÄTEIN-pipo

mennessä | 15.1.2014 | pipot / päähineet, tilaustyöt

Ensimmäinen logollinen tuote on Tänkimäätein-pipo, joka on neulottu Dropsin Merino Extra Fine -langasta. Juttu julkaistu alun perin vanhassa blogissa, eli täällä: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/01/tankimaatein-pipo.html.

TÄNKIMÄÄTEIN-pipo merinovillasta

Tällä päivämäärällä on valmistunut ensimmäinen TÄNKIMÄÄTEIN-tekstillä varustettu tuote. Kyseessä on veljen vaimolle tekemäni kukkapipo. Olin miettinyt jo pitempään, että olisi hienoa kehitellä jokin oma juttu (logo tms.) tekemiini vaatteisiin ja muihin tuotteisiin. Tammikuun alussa olin hahmotellut erilaisia vaihtoehtoja logoksi, ja päädyin nappiin. Pyöreä puunappi, johon olisi poltettu tekstit ”TÄNKIMÄÄTEIN” ja ”handmade”. No, ihan tällaista en vielä saanut tehtyä, täytyy selvitellä, miten tuollaisen tekeminen tai hankkiminen parhaiten onnistuisi. Tässä asian ”kypsymistä” odotellessani päätin kokeilla vedenpitävää piirustustussia puunappiin. Ja ainakin toistaiseksi teksti on pysynyt napissa. Saa nähä kuinka kauan se käytössä säilyy. 🙂

Näitä kukkapipoja on tullut tehtyä useampiakin viime vuoden aikana. Muun muassa molemmat veljentyttäreni saivat omansa. Itselleni olen tehnyt jo kaksi kukkapipoa. Pipomalli on hyväksi havaittu, ja olenkin tehnyt useita pipoja samalla mallilla. Veljen, kummipojan ja kummityttöjen pipoista jätin kukat pois. 🙂

Tänkimäätein-pipo

Vihreä lanka Dropsin Merino Extra Fine (kaksinkertaisena) ja valkoinen Dale Garnin Dale Baby Ull (kolminkertaisena). Nappi Dropsin valikoimasta (25 mm setrinappi).

Vuoden 2013 kukkapiposatoa… Pinkin lanka Novita Isoveli, valkoisen ja keltaisen Drops Karisma ja harmaan Novita Tempo. Pinkki ja keltainen ovat veljentyttärien pipot, harmaan ja valkoisen neuloin itselleni.

Boleroita – eri lankoja ja eri malleja

Boleroita – eri lankoja ja eri malleja

mennessä | 7.1.2014 | bolerot, naisten neuleet

Boleroita-teksti on julkaistu alunperin vanhassa blogissa. Alkuperäinen juttu luettavissa täällä.

Boleroita

Tuossa jo kyseltiin, että missä kaikki itselleni tekemät neuleet oikeen luuraa. Totesin, että kaapissahan nuo. Piti sitten ihan ruveta katsomaan, että löytyisikö valokuvia itselle tehdyistä neuleista. Niitäkin kun on jo melko vino pino kertynyt. Aika harvasta löytyi varta vasten otettua kuvaa, mutta niiden harvojen lisäks löytyi muutama kuva missä edustan joku omatekoinen neule päällä. Näyttäisi, että bolerot olisivat ehkä parhaiten edustettuna, joten koitanpa saada niistä tähän jonkinlaisen koonnin aikaiseksi

Vaaleanpunainen bolero

Tämä bolero valmistui eräiden ystävieni häihin. Juuri ajoissa, häitä edeltävänä yönä. 😉 Ohje löytyi Novita Kesä 2009 -lehdestä, tosin en tainnut ihan kirjaimellisesti noudattaa ohjetta… Lanka on Dropsin Cotton Viscose, koska kyseisestä langasta löytyi juuri haluamani vaaleanpunaisen sävy. Lanka on hieman hohtavaa, joten sopii siksikin juhla-asuun hyvin.

Bolero Dropsin Cotton Viscose -langasta.
Kiiltävä lanka sopii hyvin juhlaneuleisiin.

Novitan Rose Mohair -bolero

Näitä boleroita olen tehnyt jo kaksi. Ensimmäisen tein ystävälleni hänen valmistujaisiinsa ja toisen itselleni muuten vain. Tai taas yksiin häihin. Tai jonnekin… 🙂 Lanka on Novitan Rose Mohair. Ohje löytyy Novitan Syksy 2009 -lehdestä. Tosin muokkasin ohjetta hieman (lyhensin mm. resoreita aika reilusti).
Valkoinen pitsibolero Novitan Rose Mohair -langasta.

Valkoinen pitsibolero Novitan Rose Mohair -langasta.

Lyhensin resoreita, joten sain lyhyempihihaisen boleron.

Silkkimohair-hihatin

Pinkin silkkimohairboleron tein mummoni 80-vuotisjuhliin. Aikaa oli aika rajallisesti, sain muistaakseni langat vasta viikkoa ennen juhlia. Ohjettahan minulla ei tälläkään kertaa ollut, mutta ihan hyvä siitä silti tuli. 🙂 Lanka on Austermannin Kid-Silk (75 % kidmohairia ja 25 % silkkiä), aivan ihanan pehmoinen lanka. Yllättävän hyvin myös lämmitti helmikuun pakkasilla tuollainen pieni ja ohut neule.
Pitsihihatin Austermannin Kid-Silkistä.

Pitsihihatin Austermannin Kid-Silkistä.

Pitsi ja silkkimohair on aika ihana yhdistelmä.

Bolero silkkimohairista

Pinkki hihaton / lyhythihainen bolero Austermannin Kid-Silkiä.

Omiiin valmistujaisiini tein (tai siis olin tekevinäni) tällaisen lyhythihaisen boleron. Se ei ihan ehtinyt valmiiksi, mutta sain sen kuitenkin kiinnitettyä päälleni suhteellisen järkevästi. 😀 Ohje boleroon on Novita Kesä 2009 -lehdessä. Jätin kylläkin nypyt pois ja tein hihat helmineuleella. Joitakin muitakin muokkauksia taisin vielä tehdä… Lanka on samaa Austermannin Kid-silkiä kuin edellisessä. Bolero odottaa muuten edelleen tuolla kaapissa, että joskus tekisin sen valmiiksi asti… Nuo hiuksissani olevat kukat olen nyplännyt.

Takakappale on kokonaan pitsiä.

Vihreä bolero

Veljen ylioppilasjuhliin tein vihreän silkkimohairboleron. Ja kerrankin sain boleron valmiiksi hyvissä ajoin ennen juhlia! (Tai ainaki päivää aikasemmin…) Tähänkään ei ole olemassa mitään ohjetta, siks vähän jännittiki minkälainen mahtaa tulla. Päätin, että teen pitkähihasen, jos aika riittää. Jos ei, teen lyhyet tai puolipitkät. No, se riitti, ja sain täyspitkät hihat, että voin sit kääriä ne tonne ylös. 😛 Lanka on Classic Yarnin King Kid Silk ja se vei mun sydämen ihan totaalisesti. Voin suositella! <3

Tämä bolero oli pitkään kovassa käytössä. Ja tuo langan ihana vihreä sävy on edelleen (vuonna 2019) mielestäni todella kaunis. Jostain syystä vain ei tule enää käytettyä boleroa eikä samasta langasta neulottua hupullista villatakkia. Muistaakseni ajattelin tehdä bolerolle jonkinlaisen päivityksen jossain vaiheessa, koska lankaakin on vielä jäljelllä, mutta en enää muista minkälaisen. Pitäisi ehkä joskus ehtiessään kaivaa neuleet esille ja katsoa minkälaisia ne ovat. Jonkin verran näistä mohairneuleista irtoaa karvaa, mutta ei se ainakaan yksistään ole syy sille, etten enää ole käyttänyt niitä.

Vihreä edestä solmittava pitkähihainen bolero.
Sukkia jouluksi

Sukkia jouluksi

mennessä | 6.1.2014 | lasten neuleet, miesten neuleet, naisten neuleet, sukat ja tossut

 Sukkia jouluksi

Päätin tehdä joululahjaksi kaikille sisaruksilleni villasukat. Samalla tein myös äidille, veljien lapsille (nuorimmaista lukuun ottamatta -hän sai omansa jo syntyessään elokuussa), veljien vaimoille ja yhdelle ystävälleni. Ja koska sukkavaihde jäi päälle, sain itsekin uudet sukat. Taisivat valmistua jouluyönä. 🙂 Isä ei saanut sukkia, koska tiettävästi hänellä ei ole niille juurikaan käyttöä. Ja vastahan hän sai 50-vuotislahjaksi tekemäni villasukat, joita ei ole vielä kovin montaa kertaa tarvinnut. 😀

Sukkia veljien lapsille. Turkoosit pitsisukat ovat ylimääräiset, noin 1 vuotiaalle sopivat. Sinivihreät vauvan sukat eivät jääneet odottamaan joulua.

 

Naiset saivat pitsisukat ja miehet kirjoneulesukat (kerrosrivinousua ja kirjavaa lankaa). Pääasiassa. Itselleni tein kirjoneulesukat. Ilmeisesti kävi vielä niin hyvin, että kaikkien sukat olivat suurin piirtein sopivat. 🙂 Raidallisten sukkien ohje on mukailtu Novitan Kevät 2012 -lehdestä ja naisen pitsisukkien ohje löytyi Novitan 7 veljestä -lehdestä. Tosin tein vain yhdet ohjeen mukaan aloittaen varpaista ja loput normaalisti aloittaen varresta. Mielestäni kuvio pääsi paremmin oikeuksiinsa niin. Tytön pitsisukan malli on kehitelty itse.

 

Miesten sukat tein Novitan 7 veljestä ja 7 veljestä Polkka langoista. Samoin lasten sukat (paitsi vauvan sukat, jotka ovat Novita Woolia). Naisten sukista luonnonvalkoiset ja beiget ovat Pirtin kehräämön kampalankaa, pinkit ovat Gjestalin Maijaa ja harmaat Novitan Nallea.

Pikkusiskoni paidasta aiemmin ylijääneestä langasta tuli nyt sukat samaiselle siskolle.
Beigejä pitsisukkia tein kahdet, toiset äidille ja toiset ystävälleni. Valitettavasti en tähän hätään löytänyt kuvaa niistä toisista, jotka on aloitettu varpaista...
Joululahjapaita veljelle

Joululahjapaita veljelle

mennessä | 6.1.2014 | miesten neuleet, neulepuserot ja -takit

Joululahjapaita on esitelty alunperin vanhassa blogissa.

Joululahjapaita veljelle Novitan Tempo -langasta

Tein tuossa pari vuotta sitte velipojalle joululahjaksi neulepuseron. Paitaan ei ollut mitään ohjetta olemassa, ja koko määräytyi sen perusteella, että kävin joskus salaa hänen vaatekaapillaan mittailemassa paitoja. Langaksi valitsin muistaakseni jostain alennusmyynnistä Novitan Tempoa. Koristeraidat on tehty kaksinkertasesta 7 veljestä -langasta tai jostain vastaavasta (vyöte ei tietenkään ole enää tallessa).

Ei mitenkään kiire meinannu paidan kans tulla, mutta muistan ommelleeni (tai siis harsineeni) vetoketjun paikalleen vasta jouluaattona kiireesti, että saa paidan pakettiin ennen joulunviettoon lähtlä. 🙂 Ohjeistinkin lahjan saajaa, että vetoketjua tulee käsitellä varovasti.

Nyt olisi vihdoin tarkoitus ommella vetoketju kunnolla kiinni, ja samalla vähän kaventelen hihoja, ovat aika löysät, vaikka muuten paita on sopiva. Nyt. Sillon pari vuotta sitte tais olla vähän reilu. Lämminhän tuommoisen paksun neuleen pitäisi ainakin olla, vaikka ei ihan 100 % villaa olekaan.

Kuvissa esiintyvä komea miesmalli on siis veljeni, jolle paita on tehty.

Vetokejun kiinnitys on siis väliaikaisratkaisu. Ollut vasta kaksi vuotta. :D
Hihojen löysyys ei oikein pääse oikeuksiinsa, mutta kyllä ne oikeasti ovat sen verran löysät, ettei pieni kaventaminen ole pahaksi.

——

Edit 19.1.2014
Piti tuossa joku reilu viikko sitten kertomani, että paidan hihat on nyt kavennettu, ja vetoketju vihdoin kiinnitetty kunnolla. 🙂 Kavensin hihat ompelukonetta apuna käyttäen. Oli mielenkiintoista ommella koneella tuollaista paksua neuletta, mutta halusin kaksinkertaiset siksakit sauman lisäksi vähentämään purkautumisriskiä. Paras olisi varmaan ollut PURKAA hihat ja tehdä ne kokonaan uudestaan, mutta se olisi vienyt liikaa aikaa. Mutta ihan hyvät tuli noin, ja paidan omistaja oli tyytyväinen. Se kai se pääasia on. 🙂