Helistin x 3, virkattu kuutti ja kaksi pöllöä

Helistin x 3, virkattu kuutti ja kaksi pöllöä

mennessä | 20.2.2020 | pehmolelut

Helistin on (yleensä) helppo ja nopea virkkaustyö ja mukava lahja pienokaiselle.

Helistin x 3 – virkattu kuutti ja kaksi pöllöä

Olen viime vuosina virkannut enemmän ja vähemmän pöllöjä, pääasiassa helistimiä ja avaimenperiä (enemmänkin esittelyjä löytyy vanhasta blogista, esim täältä). Mutta virkkasinpa joskus myös yhden isomman pöllöpehmolelun kummipojalle lahjaksi ja kerran kolmesta pöllöstä tuli vaunulelu. Yhteistä näille on kuitenkin se, että mitään ohjetta näihin en ole käyttänyt, mutta idean sain Türin kukkamarkkinoilta Virosta. Tässä esittelyssä taas pari ”omasta päästä” virkattua pöllöhelistintä (taisivat molemmat olla ristiäislahjoja veljen lapsille).

Pöllöjen lisäksi esittelyyn pääsee myös yksi helistin, joka on virkattu ihan oikean olemassa olevan ohjeen mukaan (tosin ohjeessa se ei ollut helistin). Hylkeen/kuutin ohje löytyy Suuri Käsityö 3/2015 -lehdestä. Aioin virkata sen viime keväänä lahjaksi kummitytön ristiäisiin, mutta en jaksanutkaan viimeistellä helistintä, vaan jätin osat odottamaan. Viime syksynä sitten lopulta tein kuutin valmiiksi, ja annoin sen samaiselle kummitytölle nimipäivälahjaksi. Nämä pienet virkatut helistimet (ja avaimenperät) sopivat myös hyvin jämälankojen hyödyntämiseen. Näissä nyt esittelyyn tulevissa helistimissä on käytetty kotoa valmiiksi löytyviä, aloitettuja lankakeriä, joten langanmenekkiä on vaikea sanoa. Reilusti alle 50 grammaa kuitenkin.

Virkattu hylje/kuutti 

Hylkeestä tuli helistin kulkusten ansiosta.

Hylkeestä tuli helistin kulkusten ansiosta.

Kaikki kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Tämän kummitytölle virkatun kuutin/hylkeen ohje löytyi sattumalta Suuri Käsityö 3/2015 -lehdestä. Lanka on jämälankakorista löytynyt puuvillasekoitelanka, 99 % varmuudella Novitan Miami. Pumpulitäytteen lisäksi hylkeen sisällä on yllätysmunan muoviosaan laitettuna pari kulkusta. Silmät ja kuono napeista, suu kirjottu ja rusetti on organzanauhaa. Poskia en viitsinyt hylkeelle laittaa, ettei siinä ole enää enempää mahdollisesti irtoavia osia.

Ihastuin ohjeen kuvaan niin paljon, että halusin itsekin koittaa virkata hylkeen.

Ihastuin ohjeen kuvaan niin paljon, että halusin itsekin koittaa virkata hylkeen.

Pöllöhelistin x 2

Vaaleanpunainen helistin on virkattu keväällä 2017. Ainakin vartalo-osa on kaksinkertaista Drops Safran -lankaa, siivet ovat samasta langasta, mutta en muista teinkö nekin kaksinkertaisesta langasta, todennäköisesti tein. Sininen pöllö on virkattu alkukesästä 2018 Novitan Cotton Bamboo  -langasta. Molemmissa pöllöissä on täytteenä vanua ja kulkunen /kulkusia yllätysmunan muovihylsyn sisällä. Silminä napit, vatsan koristekuviot on kirjottu.

Helmikuussa 2019 päivitin näitä molempia pöllöhelistimiä virkkaamalla niihin kiinnitysnauhat henkseliklipseille. Nyt helistimet saa helposti kiinnitettyä esimerkiksi vaunuihin, ja ne pysyvät paremmin menossa mukana.

Pöllöhelistin Drops Safran -langasta.

Pöllöhelistin Drops Safran -langasta.

Sinisen pöllöhelistimen sai lahjaksi veljenpoika.

Sinisen pöllöhelistimen sai lahjaksi veljenpoika.

Molemmat pöllöt tuunattiin henkseliklipsin avulla. Nyt helistin pysyy helpommin tallessa.

Molemmat pöllöt tuunattiin henkseliklipsin avulla. Nyt helistin pysyy helpommin tallessa.

Alla kollaasissa joitakin muitakin vuosien saatossa virkkaamiani pöllöjä.

Kollaasi aiemmin virkkaamistani pöllöistä. Ja taitaapa seassa olla yksi pupukin.
Merihenkinen raitapaita – kummipojalle neuleita osa 9

Merihenkinen raitapaita – kummipojalle neuleita osa 9

mennessä | 17.1.2020 | Kummipojalle neuleita, lasten neuleet, Muut asusteet, neulepuserot ja -takit

Merihenkinen raitapaita on neulottu Drops Cotton Merino -langasta.

 

Merihenkinen raitapaita – Kummipojalle neuleita osa 9

Kummipoika on saanut tähän mennessä joka joulu joululahjaksi jonkinlaisen neulepuseron/ -takin tai vastaavan. Vuonna 2019 vuorossa oli Drops Cotton Merino -langasta neulottu raitapaita. Inspiraationa paidalle toimi aikoinaan itselleni Drops Karisma -langasta neulomani raitapaita, kummipojan puseroon vain sovittiin laittavamme resorit sinisiksi, omassa puserossani ne ovat valkoiset. Omassa puserossani on koristeena toisella olalla kolme ankkurinappia, halusin ne siihen ihan muuten vain, raitapaita kun aina on jotenkin merihenkinen. Minulla ei kuitenkaan ollut nappeja enää jäljellä, enkä enää muistanut mistä ne oli tilattu, joten kummipojan paitaan piti keksiä joku muu merihenkinen ratkaisu. Googletin ankkurinappeja, ja paljon erilaisia vaihtoehtoja löytyikin. Mikään ei vain oikein tuntunut oikealta – ennen kuin löysin vanhan hopean värisen ankkurin mallisen napin kankaita.com -verkkokaupasta (tässä linkki). En ollut aivan varma mihin kohti paitaa napin aion kiinnittää, vaihtoehtoina olivat helma ja puseron yläosa, mutta onneksi sitä ei tarvinnut päättää heti.

Mitään varsinaista ohjetta en puseroa varten etsinyt, vaan neuloin sen suunnilleen kummipojan mittojen mukaan. Vähän kasvunvaraa pyrin siihen kuitenkin jättämään. Aloitin puseron neulomisen helman resorista, eli neuloin paidan alhaalta ylöspäin niin saumattomasti kuin mahdollista. Neuloin siis ensin puseron helman kainaloihin asti suljettuna neuleena. Resorin korkeus on noin 6-8 cm ja raidat ovat 4 kerroksen korkuisia. Kerroksen aloituskohta on toisella sivulla, olemattoman sivusauman kohdalla. Värinvaihtokohdista sai mielestäni aika siistit ja huomaamattomat kun teki langanvaihdot niin, että kiersi langat aina samoin päin. Uusi väri otettiin ikään kuin vanhan takaa mukaan neuleeseen, eli langat kierrettiin myötäpäivään. Värinvaihtokohdissa kannattaa myös kiinnittää huomiota lankojen kireyteen, jotta saumakohdasta tulee siistit, eikä värinvaihtokohtiin jää porrastusta. Vartalo-osan jälkeen neuloin hihat suljettuna neuleena samalla opilla kuin vartalo-osankin. Hihoihin lisäsin silmukoita muutaman sentin välein kunnes ne olivat mielestäni riittävän leveät. Mittoja varmistelin välillä parista Dropsin neuleohjeesta (Narvik ja Clever Clark).

 

Kaarrokeyläosa

Toista hihaa neuloessani keksin, että haluan neuloa kaarrokkeeseen yhden sinisen raidan tilalle punaisen, sillä minulla oli punaista Cotton Merinoa jäljellä eräästä aikaisemmasta kummipojan joululahjaneuleesta (lapsen huivikauluspusero). Sinivalkoinen raitaneule on toki merihenkinen, mutta mielestäni yhdellä punaisella raidalla varustettu raitapaita on vieläkin merihenkisempi. Ja pirteämpi. Voi toki silläkin olla vaikutusta, että punainen on ollut lempivärini jo hyvin pitkään. Varmuuden vuoksi kysyin tietenkin luvan punaisen raidan laittamiseen, ja kummipoika hyväksyi ajatuksen. Ankkurinapillekin löytyi näin sopiva paikka – se pitäisi tietenkin kiinnittää punaiseen raitaan puseron etupuolelle.

Neuloin kappaleiden yhdistämisen jälkeen vielä pari sinistä raitaa ennen punaista ja pelkäsin neuloessani, että raita tuli liian ylös. Aloitin kavennukset muistaakseni vasta punaisen raidan jälkeen, tein ne tarkoituksella joka kerroksella hieman eri kohdassa, etteivät kavennukset taita raitoja (kuten raglantyyppisenä tehdyssä omassa raitapaidassani). Punaisen raidan jälkeen tuli vielä pari sinistä raitaa ennen resoria. Mietin ensin, että tekisin puseron kaula-aukkoon niskan korotuksen, mutta puseron kanssa tuli vähän kiire, joten en ehtinyt alkaa miettiä miten sen saisi raitaneuleen kanssa toimimaan vaan jätin sen pois. Kaula-aukon resori, kuten muutkin resorit on neulottu 2 o, 2 n -joustinneuleena 3 mm puikoilla.  Sileässä neuleessa käytin 4 mm puikkoja.

Puseroon meni lankaa yhteensä vajaa 350 grammaa ja pusero on neulottu noin 10-vuotiaalle. Sinistä lankaa meni noin 180 g, valkoista noin 145 g ja punaista noin 5-10 grammaa. Helman resoriin kiinnitin Tänkimäätein-logon. Puseron kanssa tuli tosiaan vähän kiire, sillä tilaustöiden (ja myös tavallisten oikeiden töiden) vuoksi en ehtinyt aloittaa puseron neulomista kovin ajoissa. Jouluaaton vastaisena yönä kinkun paiston ohessa siis viimeistelin puseroa silmät ristissä joskus aamuyöllä. Mutta pusero ehti kuitenkin aatoksi valmiiksi, ja oli kummipojalle sopiva. Hän vaihtoikin puseron heti päälle avattuaan sen lahjapaketista ja tuntui tykkäävän uudesta puserostaan. Punainen raitakin näytti onneksi olevan ihan sopivalla korkeudella. Lupasin tarvittaessa fiksata kaula-aukkoa jotenkin, jos alkaa näkyä tarvetta siihen. Nyt pusero ainakin asettui ihan hyvin ja kaula-aukko näytti sopivalta, mutta käytössä neule aina jonkin verran venyy, joten oli puhe seurata miten kaula-aukolle käy.

Kuvan saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Merihenkinen raitapaita kummipojalle joululahjaksi. Lankana Drops Cotton Merino.

Merihenkinen raitapaita kummipojalle joululahjaksi. Lankana Drops Cotton Merino.

Edelliset kummipojan joululahjaneuleet löytyvät täältä:

Säärystimet Novita Huopanen -langasta

Säärystimet Novita Huopanen -langasta

mennessä | 22.10.2019 | Muut asusteet, sukat ja tossut

Säärystimet ovat ihanan pirteän väriset! Tämä neuletyö valmistui jo joskus alkuvuodesta 2019.

 

 

Säärystimet Novita Huopanen -langasta

Totesin ehkä viime tai toissa syksynä, että lenkillä tarkenee muuten melko hyvin villahousuissa ja urheilutrikoissa, mutta nilkat kaipaisivat jotain lisälämmikettä. Ratkaisin ongelman silloin leikkaamalla puhkikuluneet jalkaterät pois jostain vanhoista villasukista ja käytin pelkkiä varsia säärystimien tapaan. Ajattelin joskus ehtiessäni neuloa ihan oikeatkin säärystimet, sillä ne olisivat epäilemättä asiallisemman näköiset. Olen joskus yläasteaikoinani neulonutkin parit säärystimet itselleni, mutta olen joko laittanut ne kiertoon tai hukannut, sillä en tiedä missä ne voisivat olla nyt. Onneksi uusien neulominen on helppoa ja nopeaa – varsinkin paksusta langasta!

Jossain vaiheessa lanka-arkkuani penkoessa löysin sieltä yhden kerän pirtsakan oranssia Novita Huopanen -lankaa. Päätin heti käyttää kerän säärystimiin. Kerä oli aloitettu, mutta lankaa oli jäljellä noin 80 grammaa. En alkanut etsimään mitään ohjetta, vaan aloin neuloa summassa 7 mm puikoilla. Neuloin 1o, 1 n -resorit sekä ylös että alas ja keskiosan tein pääosin sileällä neuleella. Muotoilin säärystimiä hieman lisäyksillä ja kavennuksilla myös sileässä osuudessa. Säärystimet ovat ylhäältä hieman leveämmät kuin alhaalta. Jotain ilmettä sileään osioon halusin, joten neuloin siihen kaksi siksak-raitaa nurjilla silmukoilla. Punnitsin neuletta / lankaa ensimmäisen säärystimen neulomisen aikana, että saisin langan menemään kokonaan ja että toisesta säärystimestä saa tehtyä saman kokoisen kuin ensimmäisestäkin. Aika hyvin osui arviot kohdalleen ja lankaa ei jäänyt ylimääräistä kuin joku pieni pätkä (alle 1 m). Säärystimistä tuli mukavat ja lämpimät.

Novita Huopanen -lankaa ei ilmeisesti enää ole Novitan valikoimissa, mutta vastaava ja suunnilleen saman paksuinen lanka on esimerkiksi Drops Eskimo. Novitan Huopasesta olen neulonut aiemmin ainakin huopatossut kummipojalle (esittely vanhassa blogissa, eli täällä) ja itselleni Lovikka-lapaset, joista ei löydy esittelyä, mutta ohje oli muistaakseni Novitan syksy 2007 -lehdessä. Eskimosta neulotuista neuleista löytyy esittelyjä tästäkin blogista (esimerkiksi huopatossuja Drops Winter Sprite ja Drops Eiger, ei-huovutettuja tupsupipoja Tänkimäätein Eskimo-mallilla ja pitsitossut Drops Fia).

Huovutuskelpoiset villalangat sopivat myös muihin neuleisiin kuin huovutettaviin, silloin vain täytyy muistaa, että neuleiden pesu normaalissa konepesussa kutistaa neuleen. Käsinpesuohjelmalla peseminen ei huovuta neuletta ja on yleensä jopa hellävaraisempi kuin perinteinen käsinpesu. Ainakin oman kokemuksen mukaan tuo käsinpesuohjelma on ollut paras keino, jos neule on pitänyt ihan oikesti pestä (tuulettaminen on usein riittävä keino neuleen raikastamiseen).

Säärystimet "omasta päästä".

Säärystimet ”omasta päästä”.

Kuvan saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Junasukat Novitan Nalle Colori -langasta

Junasukat Novitan Nalle Colori -langasta

mennessä | 23.7.2019 | lasten neuleet, sukat ja tossut

Junasukat ovat monen mielestä ihan parhaat sukat pikkuvauvalle.

 

Junasukat Novitan Nalle Colori -langasta

Neuloin elämäni ensimmäiset Junasukat tänä vuonna. Tavallaan vähän hämmentävää, sillä olen neulonut sukkia jo yli kymmenen vuotta, ja Junasukkien malli on ihan klassikko, ainakin vauvasukissa. Sukkiin liittyy herttainen sota-aikaan sijoittuva tarina, ja se, kuten myös käyttämäni ohje, löytyy Taito Itä-Suomen www-sivuilta. Tässä suora linkki: https://www.taitoitasuomi.fi/junasukka-ohje. Tämä sukkamalli on kuulemma ihan verrattoman hyvä pienille vauvoille, sillä kertomusten mukaan sukat pysyvät jalassa, vaikka vauva olisikin sitä reipasta ja eläväistä sorttia, joka pyrkii potkimaan sukat pois heti kun mahdollista. Näiden sukkien osalta kokemusperäistä aineistoa ei ole vielä ehditty keräämään, sillä sukille ei ole saajaa tiedossa, vaan ne on neulottu ihan vain huvin vuoksi.

Aloitin näiden sukkien neulomisen jo keväällä ja ne olivat matkaneuleena eräällä sopivasti juuri Itä-Suomeen suuntautuneella reissulla. Matkaa ei kylläkään tehty junalla (vaikka sekin olisi sopinut sukkien teemaan), vaan ihan tavallisella henkilöautolla. (Huolestuneille sukulaisille tiedoksi: En ajanut itse.)

Toinen sukka ehti valmiiksi asti, ja toinenkin yli kantapään (sukat on nelottu ylhäältä alaspäin), mutta sitten matka loppui, ja sukantekele jäi lojumaan sohvan nurkkaan. Nyt viikonloppuna pyykinpesukoneen lopettamista ja nukkumaan pääsyä odotellessa päätin vihdoin neuloa toisenkin sukan loppuun. Ehdin vielä päätelläkin sukat ennen kuin sain pyykit kuivumaan. Onpahan yksi keskeneräinen neule sohvalla vähemmän! Jostain syystä niillä (keskeneräisillä neuleilla) tuntuu olevan paha tapa kerääntyä sohvalle, joten pitää välillä raivata siihen lisää istumatilaa ja tehdä puolivalmiita neuleita valmiiksi.

Lisätietoja sukista

Sukat on neulottu 2,5 mm puikoilla ja niihin meni 38 grammaa Novitan Nalle Colori lankaa. Lanka on yli 10 vuotta vanha, ja se on aikoinaan ostettu itselleni neulomiani perussukkia varten. Ja taas sain siis omaa lankavarastoa pienennettyä 38 gramman verran. Pieni keränloppu tätäkin lankaa vielä kuitenkin jäi, mutta toisia Junasukkia siitä ei enää saa. Nalle Colori ei ole raitalankaa, vaan siitä syntyy erilaisia kuvioita neuleen koosta riippuen. Muistaakseni omissa sukissani on hieman revontulimainen kuvio, mutta näistä pikkuvauvan sukista en huomaa mitään selkeää kuviota. Kivaa ilmettä kirjava lanka kuitenkin antaa! 

Sukat on neulottu muuten ohjeen mukaan, mutta tein jalkaterästä hieman lyhyemmän, sillä halusin tehdä pienet sukat, jotka voi esimerkiksi antaa joskus sopivan tilaisuuden tullen vauvalahjaksi. Jalkapöydän päällä olevia nurjia raitoja / ”makkaroita” tein ohjeenmukaisen neljän sijasta vain kolme, ja myös nauhakavennukset tein nopeammassa tahdissa. Jalkaterän pituus on näissä sukissa noin 10 cm ja sukan varren pituus on 13 cm.

Valmiit junasukat ovat oikein somat, vaikka en ole aiemmin pitänyt sukan "muhkuraisesta" ulkomuodosta.

Valmiit junasukat ovat oikein somat, vaikka en ole aiemmin pitänyt sukan ”muhkuraisesta” ulkomuodosta.

Kuvan saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Haarukkapitsibolero Novita Rose -langasta

Haarukkapitsibolero Novita Rose -langasta

mennessä | 7.11.2018 | bolerot, naisten neuleet

Haarukkapitsibolero Novita Rose -langasta valmistui parissa illassa.

 

Haarukkapitsibolero Novita Rose -langasta

Ihastuin aikoinaan Lankatekniikoiden Käsikirjasta löytämääni haarukkapitsiboleroon, ja tein ensimmäisen haarukkapitsiboleroni vuonna 2014. Bolerosta löytyy esittely täältä: https://www.tankimaatein.fi/haarukkapitsibolero/. Arvelin aluksi, että boleron koko oli liian iso, ja se haittaisi jotain, joten bolero päätyi siskolleni. Hänellä ei kuitenkaan ole hirveästi käyttöä villavaatteille (toisin kuin minulla), ja sain boleron takaisin. Ilmeisesti siitä oli hyötyä, että bolero kävi lenkin muualla, sillä saatuani sen takaisin olen käyttänyt sitä ahkerasti. Tykkään vihreästä Kitten Mohair -bolerostani nykyään niin paljon, että halusin tehdä sen toisessakin värissä.

Kuten jo ensimmäiselläkin kerralla huomasin, haarukkapitsi valmistuu todella nopeasti. Vähän tosin piti aluksi palautella mieleen, että miten tuota haarukkapitsiä oikein tehdäänkään (onneksi kirjasta löytyy siihe hyvät, kuvalliset ohjeet). Sitä kun on tosiaan harrastanut edellisen kerran joskus vähän yli neljä vuotta sitten. Sitten kun homma alkoi taas sujua, nauhoja oli helppo virkata samalla kun teki jotain muuta. Pitsinauhojen yhdistäminen vaati toki enemmän huomiota, mutta tällä kertaa sekin sujui ilman suuria ongelmia. Hankalinta oli varmaan  yhdistää pitempien nauhojen päät toisiinsa siististi, mutta onneksi saumakohta jää vähän piiloon niskaan. Haarukkapitsibolero Novita Rose -langasta on virkattu 4 mm koukulla. Pitsinauhojen yhdistämiseen käytin 8 mm koukkua.

Laitoin tukilangat haarukkaan valmiiksi ennen virkkaamista.

Laitoin tukilangat haarukkaan valmiiksi ennen virkkaamista.

 

 

Kuvat saa aukeamaan suurempana klikkaamalla.

Haarukkapitsin tekeminen on helppoa ja nopeaa.

Haarukkapitsin tekeminen on helppoa ja nopeaa.

Pitsinauhat yhdistetään toisiinsa paksun virkkuukoukun avulla.

Pitsinauhat yhdistetään paksun virkkuukoukun avulla.

Boleron osat valmiina yhdistettäviksi.

Boleron osat valmiina yhdistettäviksi.

Bolero on takaa melko pitkä.

Bolero on takaa melko pitkä.

Logon sijoitin vasemmalle puolelle. (Kuva otettu peilin kautta.)

Logon sijoitin vasemmalle puolelle. (Kuva otettu peilin kautta.)

Boleron saa tarvittaessa edestä kiinni esimerkiksi huivineulalla.

Boleron saa tarvittaessa edestä kiinni esimerkiksi huivineulalla.

Projektina oman lankavaraston pienentäminen

Olen huomannut, että minulle on vuosien saatossa kertynyt melkoinen lankavarasto kotiin. Ja asiaan ei yhtään auta se, että töissä saan ihailla lankahyllyä ja Dropsin lankoja kaiket päivät. Jonkin verran nimittäin tulee niitä haalittua uusia neuleprojekteja varten kotiinkin. Ajattelin tässä joku päivä, että pitäisi ottaa projektiksi tuo oman lankavaraston pienentäminen. Sitä voisi vaikka toteuttaa niin, että vähintään joka toiseen aloitettuun neuleprojektiin pitäisi lankojen löytyä kotoa. Tilaustyöt tietenkin täytyy tehdä myynnissä olevista langoista, eli niiden kohdalla pitää tehdä poikkeus.

Tämä bolero on siis osa projektia ”Oman Lankavaraston Pienentäminen”, eli virkkasin boleron jo joskus kauan sitten (alennusmyynnistä) hankkimistani langoista. Kovin suurta lovea tuo ei tosin lankavarastooni tehnyt, sillä boleroon meni lankaa vain noin 1,5 kerää, eli 75 grammaa. Novita Rose -langassa on 70 % akryylia ja 30 % villaa. Rose-lankaa löytyy henkilökohtaisesta lankavarastostani ainakin neljää tai viittä eri väriä vähintään 100 g / väri, eli aika monta vastaavaa boleroa vielä pystyisin tekemään noillakin langoilla. Ehkä kuitenkin mieluummin tekisin mahdollisen seuraavan haarukkapitsiboleron jostain sellaisesta langasta, jossa ei ole tekokuituja ollenkaan.

Vaihtoehtoisia lankoja haarukkapitsiboleroon

Dropsin langoista kiehtoisi kokeilla haarukkapitsiboleroon esimerkiksi Baby Merinoa ja Brushed Alpaca Silkiä (tai Kid Silkiä , jota myös löytyy omista varastoistani ainakin vihreää, harmaata, mustaa ja vähän punaista). Tosin Brushed Alpaca Silk ja Kid Silk saattavat olla hieman liian ohuita yksinkertaisena. Myös Dropsin Baby Alpaca Silk voisi olla aika ihana lanka tuollaiseen boleroon. Sen ei pitäisi edes pistellä niskassa, niinkuin nuo Rose ja Kitten Mohair tuntuvat tekevän.