Kinos-kirjoneulekuviota. Kirjoneulekuvio ulottuu hieman kainaloiden alapuolelle. Lisää kuvia jutun lopussa.
Kinos – Ístexin Álafosslopista neulottu kirjoneulepusero
Bongasin syksyllä uuden neulekirjan, joka vaikutti kiinnostavalta (Linka Neumann, Norjalaisia Villapaitoja). Sain sen kirjastosta lainaan, ja löysin kirjasta useampiakin kiinnostavia neuleita. Kinos (Føyka) oli kuitenkin se, joka houkutti heti tilaamaan langat. Samalla sai hyvän syyn päästä kokeilemaan minkälaista se kovasti kehuttu islantilainen villa on, sillä puseron ohje oli Ístexin Álafosslopille suunniteltu. Syksyllä 2020 kyseistä lankaa oli vielä hyvin saatavilla (nyt lanka taitaa olla pääasiassa loppuunmyyty toistaiseksi, ilmeisesti myöhemmin keväällä vasta saa lisää), joten värit sai valita ihan oman fiiliksen mukaan. Vaihtoehtoina oli vihreäsävyinen ja harmaa pienellä punaisella lisällä. En ollut varma nettikuvien perusteella mikä vihreän sävy olisi ollut se mieluisin, joten päädyin tilaamaan keskiharmaata pääväriksi ja vaaleampaa harmaata sekä punaista kaarrokkeen kuvioon. Punaisen sävyksi oli kaksikin vaihtoehtoa, ja vertailin niiden värejä useamman eri verkkokaupan sivuilla ennen kuin valitsin tummemman. Lokakuussa 2020 sitten tilasin pääväriä 5 kerää (100 g / kerä) ja lisävärejä kumpaakin 2 kerää.
Ennen lankojen tilaamista mietin kyllä vaihtoehtoja myös Dropsin langoille, esimerkiksi Drops Snow voisi olla aika hyvin yhteensopiva Álafosslopin ohjeisiin. Halusin kuitenkin tietää minkälaista tuo islantilainen oikeasti on, sillä siitä minulla ei ollut kokemusta. Jo ennakkoon tiedossa ollut karheus ei tässä tapauksessa haittaisi, sillä puserosta tulisi muutenkin niin paksu, että soveltuisi parhaiten ulkoiluneuleeksi. Islantilaisen lampaan villasta tehdyn langan sanotaan olevan erityisen säänkestävää, sillä eristävä alusvilla ja vettähylkivä päällysvilla muodostavat erinomaisen kokonaisuuden. En osaa sanoa tarkemmin, päteekö sama myös muihin käsittelemättömiin villalankoihin, sillä en ole tutustunut tarkemmin eri lankojen valmistustapoihin tai lammasrotujen villalaatuihin.
Kiireetön neuleprojekti
Syksyllä minulla oli sen verran paljon tilaustöitä tehtävänä, etten voinut neuloa puseroa heti. Sain kuitenkin innostettua myös serkkuni kyseisestä kirjasta ja paksun ulkoilupuseron neulomisesta, ja suunnittelimmekin pitävämme yhdessä neuleiltoja, joissa neuloisimme islantilaisista langoista paitojamme. Tein siis itseni kanssa diilin, että näissä neuleilloissa (max. kerran viikossa) voin neuloa itselleni puseroa, jos kaikkina muina iltoina neulon tilausneuleita. Tästä seurasi, että serkkuni ehti neuloa kaksikin Alafosslopi-paitaa ennen kuin itse ehdin tehdä omaa Kinos-paitaani valmiiksi. Aloitin oman puseroni neulomisen Partioaitan virtuaalisen klubi-illan (teemana juuri islanninvillapaita) merkeissä marraskuun 9. päivä. Kovin montaa neuleiltaa emme kuitenkaan ennen joulua ehtineet pitää, joten oma pusero sai odottaa, kun taas tilaus- ja lahjaneuleet edistyivät hyvin.
En ollut ihan varma riittääkö S-koko rinnanympäryksen osalta, joten neuloin alaosan S-kokoisena ja lisäsin ennen kaarroketta silmukoita M-kokoon tarvittavan määrän. Tein lisäykset sivusaumojen kohdalla, ja mielestäni sain niistä yllättävän huomaamattoman näköiset. Hihoissa S- ja M- koossa oli joka tapauksessa sama silmukkamäärä, joten sitä ei tarvinnut pohtia. Tein puseron ohjeenmukaisilla puikoilla (4,5 mm ja 6 mm), paitsi hihansuiden resoreissa taisin käyttää 5 mm puikkoja, sillä halusin tehdä ne helposti suljettuna neuleena enkä omista 4,5 mm sukkapuikkoja. Kaarrokkeessa varsinkin oli kätevät nuo vaihdettavat pyöröpuikot, kun kavennusten edetessä pystyi vaihtamaan lyhyemmän kaapelin työhön.
Viimeistely ja valmis Kinos
Pusero lojui jonkin aikaa sohvalla odottamassa viimeistelyä, ennen kuin jaksoin päätellä langat. Päättelyn jälkeen pesin paidan varovaisesti pesukoneen hellävaraisimmalla käsinpesuohjelmalla (tietenkin villapesuaineella) ja sen jälkeen vielä upotin sen etikkaveteen, sillä etikkakäsittelyn sanotaan pehmentävän villaa. Ja tämä villapaita tuntui todella karhealta! (Jossain muuten vinkattiin, että astianpesuaine olisi paras pehmentäjä, tätä en ole testannut, sillä etikkakäsittely tuntui luonnollisemmalta.) Märän paidan nostin varovaisesti venyttämättä pyyhekeiden väliin ja rullasin siitä enimmät vedet pois. Toistin rullauksen pari kertaa vaihtamalla pyyhekeitä välillä kuivemmaksi. Lopuksi jätin puseron pyykkitelineelle levitetyn kuivan pyyhkeen päälle kuivumaan. Kuivuminen oli hidasta, joten kääntelin puseroa välillä (myös nurin päin), että kuivuu kunnolla. Pyyhkeen jätin pois siinä vaiheessa kun pusero tuntui enää vähän kostealta.
Valmis Kinos pääsi ensimmäistä kertaa ulos joskus maaliskuussa, ja sen jälkeen se on ollut ahkerasti ulkoilukäytössä. Kylmemmillä ja tuulisemmilla säillä olen laittanut puseron alle ohuen pitkähihaisen merinovillapaidan ja kevyen tuulenpitävän takin, vähemmän kylmillä keleillä riittää ohut merinovillapaita (tai toki muukin pusero, mutta itse tykkään merinovillasta materiaalina). Tarvittaessa puseron alle mahtuu kyllä parikin villapaitaa.
Jo muutaman kerran käytön jälkeen totesin, että olisi se S-koko riittänyt, ja etenkin hihat tuntuvat todella löysiltä. Mietinnässä onkin pitäisikö puserona koittaa kevyesti huovuttaa (tämä parantaisi myös tuulenpitoa), tämä on vain hieman riskialtista, sillä ei se liikaa saisi kutistua. Ensiavuksi laitoin sen uudestaan käsinpesuohjelmalla pesukoneeseen, pusero on nyt kuivumassa, joten en tiedä vielä lopputulosta.
Tähän Kinos-puseroon meni punaista lankaa (väri 1238) 110 grammaa, vaaleanharmaata (väri 0054) 135 g ja tummanharmaata (väri 0058) tasan 500 g.
Käyttökokemuksia
Villapusero on miellyttävä ulkoiluasu, sillä se hengittää mukavasti. Kevyellä tihkusateella tehdyllä parin tunnin testilenkillä alla oleva ohut merinovillapusero pysyi kuivana. Kovalla kaatosateella paita toki varmasti kastuu läpi ainakin olkapäistä (ainakin vielä näin uutena, kun neule ei ole vielä huopunut), mutta villa lämmittää myös märkänä, joten ongelma ei ole niin iso kuin esimerkiksi puuvillalla tai tekokuiduilla.
Pääsiäisen aikoihin aurinkoisena kevätpäivänä pusero tuntui jopa liian lämpimältä asulta rauhalliselle kävelylenkille, vaikka alla oli vain ohut merinovillapusero. Mietinkin jo, että pitäisiköhän kokeilla myös ohuempaa lettlopista neulottavaa paitaa, että saisi vertailukohteen Dropsin Karismasta ja Merino Extra Finesta neulotuille puseroille. Näitä Dropsin B-ryhmän langoista neulottuja paitoja olen myös käyttänyt sekä normaalissa ulkoilussa että pitemmillä retkillä.
Päiväretkiä pitemmillä retkillä tämä Kinos ei vielä ole minulla ollut mukana. Ainakin pitemmälle vaellukselle tuo voi olla turhan painava kannettavaksi, joten voi olla ettei edes pääse. Ehkä se mahdollinen tuleva lettlopista neulottava paita voisi paremminkin päästä.
Pusero on edelleen paljon karheampi kuin muut villavaatteeni, mutta ulkoilupuserossa tämä ei ole ainakaan minusta iso ongelma. Silti kiinnostaisi kokeilla miten Dropsin uusin lanka Wish toimisi tällaisessa puserossa. En ole vielä saanut uutta lankaa itselle testattavaksi tai myyntiin, mutta elättelen toiveita, että ensi syksyyn mennessä pääsen kokeilemaan sitä. Se on vastaavan paksuista kuin Snow, eli pitäisi sopia Álafosslopin korvaajaksi.
