Varpaasta varteen – syksyn ensimmäiset villasukat

Varpaasta varteen – syksyn ensimmäiset villasukat

Varpaasta varteen neulotut vauvan villasukat Drops Fabel Long Print -langasta.

 

Varpaasta varteen – Syksyn ensimmäiset villasukat

Mistä tietää, että syksy on tullut? No tietenkin siitä, että tulee pakottava tarve neuloa villasukkia. Huolimatta siitä, että niitä on omiksi tarpeiksi jo ihan riittävästi. Minulla nimittäin on villasukkia niin paljon, että vaikka käytänkin niitä lähes koko ajan syksystä kevääseen (ja toisinaan kesälläkin), ne eivät ehdi kulua puhki. Silti joka vuosi taitaa tulla tehtyä itselle vähintään yhdet uudet sukat. Koska tuntuu siltä.

Aikuisen sukat Novita Nallesta

No, tänä syksynä sukanneulomistarpeen iskiessä halusin olla järkevä, ja neuloa sukat lahjaksi veljen vaimolle, jonka tiesin ilahtuvan uusista villasukista. Olin myös niin taloudellinen, että neuloin sukat jämälangasta. Niitä myös on kertynyt vuosien saatossa varsinainen kokoelma! Valitsin väriksi Novitan Nalle Kukkaketo -mallistosta Kirsikkapuun, eli vaaleanpuna-pinkki-vihreän raitalangan. Koska kerä oli aloitettu, päätin tehdä sukat varpaasta varteen -menetelmällä, jotta varresta voi tehdä sen mittaisen mihin lanka riittää. Aivan aluksi siis punnitsin langan, jotta tietäisin suunnilleen kuinka paljon yhteen sukkaan on lankaa käytettävissä. 3 mm puikoilla neulotuista sukista tuli varsin lyhytvartiset, mutta toisinaan sellaisetkin ovat paikallaan. Lankaa sukkiin meni yhteensä noin 60 grammaa. En käyttänyt sukkiin mitään varsinaista ohjetta, vaan sovelsin tilanteen mukaan. Tiimalasikantapään silmukkamääriin katsoin vinkkejä Novitan sivuilta Nalle-langasta neulottavien sukkien ohjeista. Neuloin sukat jo ennen lomaa, joten en enää muista muita yksityiskohtia kuin silmukkamäärät.

Vauvan sukat Drops Fabelista

Kun olin saanut nuo noin 38-kokoiset sukat päättelyä vaille valmiiksi, tilasi kyseisten sukkien saaja alle 1-vuotiaalle pojalleen villasukat, sillä kuulemma kaikki valmiina olevat sukat olivat joko liian pieniä tai liian isoja. Päätin neuloa vauvan sukat samalla menetelmällä kuin aikuisenkin ja myös jämälangasta, eli joskus aikoinaan hankitusta Drops Fabel Long Print -langasta (väri ocean view, eli 604). Nämä sukat neuloin 2,5 mm puikoilla (jotka paksumpien puikkojen jälkeen tuntuvat aivan hammastikuilta). Hauskaa oli se, että silmukkamäärä sekä aikuisen että vauvan sukissa oli sama: 10 s / puikko jalkaterässä ja 11 s / puikko varressa alemman resorin yläpuolelta loppuun. Vauvan sukissa jalkaterän pituus kärjestä tiimalasikantapään alkuun on noin 8 cm ja jalkapohjan kokopituus noin 11 cm. Varren pituus resoreineen on noin 10 cm. Pikkusukat on neulottu mittatilauksena, eli kaikki pituudet on sovitettu ”asiakkaalle”. Kantapään ja resorin väliin neuloin 4 kerrosta sileää kaikilla silmukoilla, ettei resori tule liian alas. Lankaa näihin sukkiin meni yhteensä noin 25-30 grammaa.

Aikuisen villasukat neulottuna varpaasta varteen.

Aikuisen villasukat neulottuna varpaasta varteen.

Vauvan villasukat neulottuna varpaasta varteen.

Vauvan villasukat neulottuna varpaasta varteen.

Sininen kirjoneulepipo

Sininen kirjoneulepipo

Vaihtelu virkistää, siksi piti tehdä myös sininen kirjoneulepipo lähes samanlaisella kuviolla kuin punainen kirjoneulepipo!

Sininen kirjoneulepipo

Niinhän siinä sitten kävi, että piti tehdä se sininenkin kirjoneulepipo, mistä Kirjoneuletta-postauksessa mainitsin. Ei siinä vain muu auttanut, kun lankoja jäi niin houkutteleva määrä. Meinasin tosin kesken kaiken jo huolestua valkoisen langan riittävyydestä, sillä se näytti loppuvan kesken – noin puoliväliin pipoa! Siinä lähdin sitten penkomaan kaappejani siinä toivossa, että löytyisi edes lähes samanväristä lankaa. Muistelin, että jonkinlainen pieni jämä voisi olla, mahdollisesti jopa samaa lankaa. Ja löytyihän sitä. Sen jämäkerän lisäksi vielä kaksi korkkaamatonta kerää luonnonvalkoista Karismaa! Ei  kovin paljoa harmittanut siinä vaiheessa. 😀 (Kannattaa selvästi hamstrata lankoja!)

En halunnut ottaa riskiä sinisen langan riittävyyden suhteen, SITÄ ei ollut yhtään enempää, joten päätin tehdä piposta hieman matalamman kuin mitä punainen kirjoneulepipo on. Eli sinisen pipon sisään ei voi tunkea kovin suurta määrää hiuksia. Silmukkamäärä on sama pienennetty määrä, jolla punaisenkin tein. Ja tietenkin myös samat 3 mm koivupuikot olivat käytössä. (Ne eivät vieläkään ole taipuneet yhtään!) Ihan kaikkia lankoja en saanut pipoon vieläkään käytettyä, valkoista on edelleen lähes 2 kerää jäljellä ja lisäksi sekä punaista että sinistä jäi pieni määrä. Kyllä niistä pöllön varmaan saa. Ainakin avaimenperän. 😉

Siniseen pipoon meni lankaa noin 75 grammaa.

Siniseen pipoon meni lankaa noin 75 grammaa.

Sinisestä piposta vain alkuosa on tehty samalla kuviolla kuin punaisessa. Yläosaan sovelsin ohjetta samaan tyyliin kuin punaisiin lapasiin. Ja mielestäni lopputulos on erittäin onnistunut. Olen kyllä todella tyytyväinen! :)

Sinisestä piposta vain alkuosa on tehty samalla kuviolla kuin punaisessa. Yläosaan sovelsin ohjetta samaan tyyliin kuin punaisiin lapasiin. Ja mielestäni lopputulos on erittäin onnistunut. Olen kyllä todella tyytyväinen! 🙂

Kauheaa oli huomata se, että sinisestä piposta tuli kivempi kuin punaisesta! Se on jotenkin todella väärin minun mielestäni, koska punainen on toki aina… punaisempi. Aloittaessani pipoa en tiennyt kenelle sitä teen ja ajattelin, että sen voi vaikka antaa tai myydä jollekulle. Mutta nyt kun se on valmis, pelkään pahoin, etten raaski siitä kovin helposti luopua. Vaikka yhtään enempää pipoja en oikesti tarvitsisi. 😀

Mallina olleen Drops Colorado -pipon ohje löytyy täältä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=5319&sid=1685&cid=11. Tämä sininen pipo on madallettu versio piposta.

Ruutusukat – sukat joita en aikonut tehdä

Ruutusukat – sukat joita en aikonut tehdä

Ruutusukat seuraksi ruutupipolle ja -lapasille. Juttu (Sukat joita en aikonut tehdä) julkaistu alun perin vanhassa blogissa.
 
 

Ruutusukat – sukat joita en aikonut tehdä

Näitä sukkia en todellakaan aikonut tehdä. Tai aioin, mutta en vielä nyt, vaan joskus – ehkä ensi vuonna. Sain tarpeekseni kolmesta langasta samassa neuleessa (ne olivat koko ajan sekaisin), langanpäiden päättelystä (voiko mikään olla sen jännittävämpää?!) ja varsinkin ketjupistoista näissä lapasissa ja pipossa. Lankoja kuitenkin jäi, ja tein sellaisen erehdyksen, etten heti sullonut niitä tuonne lankavaraston perukoille vaan jätin ne lojumaan tuohon käsityökoriin, mistä löytyi myös 3,5 mm sukkapuikot ja muutama sata grammaa punaista Karismaa – odottamassa villapaidaksi päätymistä. No, aikani niitä siinä katseltuani totesin, että kai nuo tuosta täytyy saada pois häiritsemästä, ja tartuin puikkoihin.

 
Ja pääteltäviä langanpäitä todellakin sain aikaan. Sukkiin on käytetty monta kerän loppua. Kolme Dropsin Karismaa ja yhden Novitan 7 veljestä -kerän loput sain sukkiin tungettua. Kahta 7 veljestä ja kahta Karismaa tosin vielä jäikin. (OK, myönnetään, että sitä ”loppuunkäytettyä” 7 veljestä -lankaakin jäi todellisuudessa noin 1,2 metriä…). Tein sukat niin, että varressa käytin Karismaa (kolmea eri harmaata) ja jalkaterässä 7 veljestä -lankaa, koska se on polyamidin ansiosta hieman kestävämpää kuin 100 % villaa oleva Karisma. Vihreät raidat ovat 7 veljestä -langasta.
 
Sukkiin meni lankaa yhteensä noin 150 grammaa, ja näistä tuli vieläpä liian suuret! Nämä ovat todennäköisesti kokoa 37-38. No, jospa ne kutistuisivat pesussa. Sukan varrella on pituutta noin 23 cm resoreineen. Ja varret on tarkoituksella tehty löysemmiksi, lisäsin sileäneuleiseen osuuteen silmukoita. No, nyt ne ovat valmiit, ja NYT laitoin loput langat kaappiin ja jätän sukkien tekemisen ainakin hetkeksi. Ja ketjupistojen! Langanpäitä todennäköisesti joudun päättelemään edelleenkin suunnilleen samaan tahtiin kuin ennenkin.
Nyt saavat ketjupistot riittää! Ainakin vähäksi aikaa...

Nyt saavat ketjupistot riittää! Ainakin vähäksi aikaa…

Vaalean harmaa 7 veljestä riitti juuri sopivasti!!

Vaalean harmaa 7 veljestä riitti juuri sopivasti!!

 
Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.
Ei pöllömpi – eli virkattu pöllöhelistin

Ei pöllömpi – eli virkattu pöllöhelistin

Ei pöllömpi pöllö! (Omatekoinen pöllö vasemmalla, inspiraationa toiminut oikealla.)

 

Ei pöllömpi

(Julkaistu alunperin vanhassa blogissa: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/06/ei-pollompi.html.)

Ostin Türin kukkamarkkinoilta (http://tankimaatein.blogspot.fi/2014/05/hattu-paahan-piippu-suuhun.html) virkatun pöllöhelistimen ajatuksena kokeilla osaisinko itse tehdä samanlaisen mallin perusteella. Eilen sitten  kaivoin 3,5 mm virkkuukoukun ja lankaa esiin ja aloin virkata. Pöllön vartalon tein Dropsin Merino Extra Finesta (jäi yli TÄNKIMÄÄTEIN-piposta). Siivet ja kirjotut koristeet tein Dale Garnin Baby Ull -langasta. Täytteenä pöllössä on pumpulia ja yksi kulkunen. Vartalo-osassa olisi saanut olla hieman paksumpi koukku, mutta siipien virkkaamiseen tuo 3,5 mm paksuinen oli juuri sopiva.

En halunnut tehdä pöllöstä aivan samanlaista kuin ostamani, joten en virkannut silmiä, vaan ompelin napit silmiksi. Ajattelin ensin laittaa siniset silmät, mutta totesin, että eivät ne käy yhteen siipien kanssa, joten piti poistaa ne ja ommella valkoiset tilalle. Mielestäni pöllöstä tuli oikein sievä ja suloinen. Voisin tehdä näitä enemmänkin. Ja vaikka joskus sen vaunulelunkin. Helistimen lisäksi myynnissä oli nimittäin vaunuleluja, joissa oli kolme pöllöä. Ne olivat todella ihania, mutta en raaskinut ostaa sellaista, joten tyydyin helistimeen.

Vähän vaiheessa. (Silmät vaihtoon.)

Vähän vaiheessa. (Silmät vaihtoon.)

Valmis pöllö!

Valmis pöllö!

Logo löytyy pohjasta.

Logo löytyy pohjasta.

 

 

Kuvat saa aukeamaan suurempana klikkaamalla kuvaa.

EDIT 2019:

Näitä pöllöjä on sittemmin tullut neulottua melkoinen määrä erilaisia ja eri kokoisia. Helistimiä ja avaimenperiä pääasiassa, mutta myös yksi vaunulelu (esittely täällä: https://www.tankimaatein.fi/virkattu-vaunulelu/) ja yksi iso pöllöpehmolelu (esittely täällä: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/11/polloilya.html. Vanhasta blogista löytyy myös esittelyjä monista muistakin virkkaamistani pöllöistä, kategoriasta pehmolelut. Taisipa sieltä löytyä myös pöllöavaimenperätyyliin tilauksesta virkattu pupuavaimenperä. Nämä kaksi tässä esiteltyä pöllöä löytyy edelleen kotoani, ja ne tuntuvat olevan hyvin mieluisia leluja monille pienille lapsille. Siivistä saa hyvin kiinni, ja helistimen ääni on pelkkää plussaa. Siksi sen erilaiset muunnokset ovatkin yleisimpiä virkkaustöitäni yhä edelleen. Ja onhan se myös nopea ja helppo tehdä!

Isoäidinneliöitä…

Isoäidinneliöitä…

Isoäidinneliöitä on helppo tehdä. Missä vaan.

(Teksti julkaistu alun perin vanhassa blogissani: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/01/isoaidinnelioita.html.)

Tänään en ole ehtinyt neuloa yhtään silmukkaa, enkä lyödä yhtään lyöntiä (nypläyksestä siis puhun), joten kerronpa teille tarinan eräästä hullusta päähänpistosta, jonka kerran sain. Ja en aio toista kertaa saada. 😉

Isoäidinneliöitä 1, 2, 3… 165 kpl

Eräänä vuonna (ollessani köyhä opiskelija) sain päähäni tehdä pikkusiskolle joululahjaksi tilkkupeiton isoäidinneliöistä. Kaikkea hullua sitä tuleekin keksittyä! Hirveän kätevää oli tietenkin se, että sain näin käytettyä jämälankoja johonkin hyödylliseen. Langat olivat ties mitä kaikkea mahdollista villasekoitetta, varmaan pääasiassa kuitenkin Novitan 7 veljestä ja Nalle -lankoja tai muita vastaavia ja suunnilleen saman paksuisia. Joka palaan laitoin kerroksia sekä ohuemmasta että paksummasta langasta, ja kaikkiin tein reunukset luonnonvalkoisella 7 veljestä langalla. Valitettavasti en enää muista kuinka paljon tuota luonnonvalkoista kaikkiaan tarvittiin. Virkkasin paloja 11 erilaista väriyhdistelmää, aina 15 joka lajia. Eli yhteensä 165 palaa. Huhhuh, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella omaa reippautta nyt jälkeen päin. 😀

Sain palat valmiiksi hyvissä ajoin, mutta en ollut hoksannut kuinka kauan palojen yhdistämiseen menee aikaa. Eli kiirehän siinä tuli. Jouduin laittamaan peiton pakettiin hieman keskeneräisenä, kaikki palat olivat kiinni peitossa, mutta joitakin ”pitkittäissaumoja” oli kesken. Viimeistelin työn sitten jouluyönä mukavasti muun toiminnan ohessa. 🙂 Pääasia on kuitenkin se, että peitosta tuli valmis. Ja hienokin se on. Jälkeen päin on hieman harmittanut, etten tehnyt peittoa itselleni. Varsinkin, kun päätin, etten enää koskaan tee samanlaista. Ainakaan noin pienistä paloista. (Ovat muistaakseni n. 10 cm kantiltaan, tai jopa vähän alle, 9?) Paloja on kuitenkin sen verran, että kokonaisuudessaan peitto on ihan mukavan kokoinen torkkupeitto.

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. ;)

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. 😉

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin. Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin. Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.