Jakku / bolero Drops Paris -langasta

Jakku / bolero Drops Paris -langasta

Tämä jakku / bolero lämmitti mukavasti keväisessä säässä.

Neulottu lyhythihainen jakku / bolero Drops Paris -langasta

Löysin tämän lyhennetyin kerroksin neulotun jakun / boleron ohjeen Garnstudion sivuilta jo jokin aika sitten, ja heti päätin haluta joskus tuon toteuttaa. Sopiva aika tuli nyt alkuvuodesta, kun löysin veljeni häihin mekon, jonka kanssa mikään aiemmin tekemäni bolero ei ollut ihan oikeanlainen. Tämän kyseisen boleron valinta ei kuitenkaan ollut ihan itsestäänselvyys, vaan malli valikoitui langan mukaan. Tiesin kuitenkin heti haluavani punasävyisen boleron, joten katselin lankamyymälän hyllyistä kaikki varteenotettavat punasävyiset langat, ja vertailin niitä mekon kukkien väreihin. Ruosteenpunainen Drops Paris ja puuterinvärinen Drops Baby Merino olivat kaikista mieluisimmat vaihtoehdot. Paris kuitenkin tuntui hieman keväisemmältä ja juhlavammalta, ja mieluinen ohjekin tälle langalle oli tiedossa, joten lopulta valinta osui Parisiin ja tähän tiettyyn boleromalliin.

Boleron / jakun ohje löytyy täältä. Neuloin jakun s/m kokoisena 4,5 mm puikoilla, vaikka aloitinkin ensin 5 mm puikoilla. ja muistaakseni hieman isommassa koossakin (s/m ja m/l kokojen välimuoto). Minun käsialallani olisin kuitenkin saanut noilla opeilla valtavan kokoisen jakun, joten piti hieman pienentää mallia. 4,5 mm puikoilla ja s/m -koolla sain juuri sopivan neuleen. Saattaa olla, että loppujen lopuksi neuleeni on kuitenkin jotain s/m ja m/l -kokojen väliltä (Ilmeisesti siis tasan M), sillä jostain syystä ohjeenmukainen langanmenekki (300 g) ei tuohon minun neuleeseeni riittänyt. Saadakseni neuleeseeni toisenkin hihan, jouduin käyttämään vielä ylimääräisen 50 grammaa. Onneksi satun työskentelemään päivät Lankakaupan (Tänkimäätein) lankahyllyn läheisyydessä, joten tarvitsemani lisälanka oli helposti saatavilla. Neuleeseeni meni siis tasan tarkkaan 350 grammaa lankaa, ehkä joku pieni pätkä saattoi jäädä palojen yhdistämisen ja päättelyn jälkeen.

Vinoja kappaleita, palapeliä ja autossa päättelyä

Pitsineule tuo neuleelle ilmettä, ja vinojen kappaleiden (lyhennetyt kerrokset) neulominen oli hauskaa. Boleron kokoaminen oli kuin palapelin tekemistä, sillä se neulotaan viidestä eri kappaleesta. Onneksi ohjeessa oli tarkat merkinnät siitä mikä osa kuuluu yhdistää mihinkin, varsinkin vinojen reunakappaleiden paikoilleen saaminen olisi muuten voinut olla haastavaa. Paksuhkon langan ja puikkojen ansiosta jakku / bolero valmistui melko joutuisasti. Neuleen malli on ainakin omasta mielestäni erittäin kaunis, ja uskoisin, että tälle neuleelle tulee varmasti käyttöä niin arki- kuin juhlapukeutumisessakin. Oikein jo odotan, että tarkenen töissäkin lyhythihaisessa! Vähän etukäteen jännitin, että tarkeneeko tällainen vilukissa huhtikuun puolivälissä lyhythihaisessa, mutta juhlapaikalla oli jopa minun mittapuullani lämmin, joten en todellakaan joutunut palelemaan! Tosin omalta osaltaan lämmittimenä taisivat toimia myös veljieni lapset, jotka aina välillä kaipasivat tädin syliä.

Aloitin neuleen hyvissä ajoin, ja kaikki palat olivat valmiina hääviikon alussa. Ei siis mitään hätää, bolero ehtisi hyvissä ajoin ennen häitä valmiiksi. Vaan kuinkas kävikään! Työkiireiden vuoksi en ehtinyt ihan kaikkia paloja yhdistää, ennen kuin piti lähteä eteläsuomeen hääparille avuksi  hääjärjestelyihin (torstaina töiden jälkeen). Koko perjantaipäivä vierähtikin juhlapaikalla koristeluissa (pääsin jopa pienen kukkakimpun tekemään!) ja neuleen viimeistely jäi lauantaille. No, en viitsinyt jättää viimetippaan, joten ompelin boleron toisen hihan paikoilleen vasta matkalla vihkikirkkoon (toki sinnekin menimme jo hyvissä ajoin, jopa ennen hääparia). 😀 Onneksi olin kuitenkin silittänyt boleron etukäteen, joten se oli heti valmis päälle puettavaksi, kun saavuimme kirkon pihalle. Hieman jännää oli se, etten ollut nähnyt jakkua valmiina mekon kanssa ollenkaan. Puolivalmiina toki (ilman hihoja) olin sovitellut sitä mekon kanssa ja todennut, että se on sopiva, ja näyttäisi käyvän mekon kanssa yhteen. Onneksi häissä kuitenkin katseet kiinnittyvät morsiuspariin, joten muiden asuilla ei ole niin suurta merkitystä. 😀

Vinojen kappaleiden neulominen oli hauskaa.

Vinojen kappaleiden neulominen oli hauskaa.

 

Viralliset kuvat valmiista neuleesta tulossa myöhemmin!

Palapelin kokoamista.

Palapelin kokoamista.

Tämän pienen ruusukimpunkin sain tehdä koristeeksi tarjoilupöytään. :)

Tämän pienen ruusukimpun sain tehdä koristeeksi tarjoilupöytään. 🙂

Huopatossut Drops Big Delight -langasta

Huopatossut Drops Big Delight -langasta

Huopatossut jalassa tarkenee kävellä viileämmälläkin lattialla.

Huopatossut Drops Big Delight -langasta

Helmikuun Felting Fever -kampanjan kunniaksi päätin muistaa palelevia varpaitani huovutettavilla villatossuilla. Olin jo joskus kauan sitten hankkinut kaksi kerää Auringonnousun väristä Drops Big Delight -lankaa jostakin alennuksesta. Ei siis tarvinnut enää kuin valita malli ja tehdä tossut. Löysin Garnstudion sivuilta useampiakin kivan näköisiä huopatossumalleja, mutta lopulta päädyin valitsemaan matalavartisen, hieman sukkamaisen Eigerin.

Huopatossut neulottiin kaksinkertaisella langalla tasona (tämä hieman yllätti minut, mutta tein kuitenkin ohjeen mukaan, vaikka epäilinkin, että sauma voisi tuntua jalkapohjan alla ikävältä, vaikka sen tekisi niin ohueksi kuin mahdollista). Ohjeen mukaista puikkokokoa (9 mm) minulta ei löydy, joten käytin 10 mm puikkoja. Ne taisivatkin olla minun käsialalleni sopivat, sillä aikalailla oikean kokoiset kappaleet tuli ilman mitään säätöä. Isoilla puikoilla tulee valmista nopeasti, joten tuollaiset tossut ovat oikein sopiva viikonloppuprojekti. 35-37 koon tossuihin lankaa meni noin 150 grammaa.

Vähän jännitti laittaa tossut pesukoneeseen huopumaan, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan ok. Huovutetut tossut ja muut asusteethan tulisi venyttää / muotoilla heti pesun jälkeen kosteana, mutta näitä tossuja ei tarvinnut käsitellä oikeastaan ollenkaan. Jalkaterän osa tuntui aika kapealta, mutta hieman liian pitkältä. Arvelin kuitenkin, ettei se käytössä haittaa. Päivän käytön jälkeen kuitenkin tulin siihen tulokseen, että asialle täytyy tehdä jotain. Leveyttä ei tarvinnut lisätä, se oli juuri sopiva nyt kun tossut olivat hieman venyneet käytössä. Kantapään kohdalta ne olivat jo ehkä hieman liiankin löysät, etenkin kun tossut olivat myös liian pitkät.

Riskinotto kannattaa – ainakin välillä

Hetken asiaa pohdittuani päätin ottaa riskin ja koittaa muokata tossuista sopivammat. Leikkasin ronskisti molempien tossujen kärjestä palat pois, ja neuloin niihin uudet kärjet. Voin kertoa, että huovutetun neuleen purkaminen on aika työlästä hommaa. 😀 Sain kuitenkin purettua sen verran, että löysin kaikki tarvittavat silmukat ja pääsin neulomaan uudet, hieman lyhemmät kärjet tossuihin. Koon arvioiminen oli oikeastaan mahdotonta, sillä en tiennyt minkä verran tossut uudet kärjet kutistuisivat pesussa. Meinasinkin ensin, että jätän uudet kärjet huovuttamatta, etteivät tossut mene liian pieniksi. Päätin kuitenkin ottaa vielä toisenkin riskin, ja laitoin tossut uudestaan pesukoneeseen.

Pesun jälkeen tossut olivat aivan liian pienen näköiset, ja niin tiiviit, että tuntui mahdottomalta saada venytettyä niitä sopiviksi. Pesupallon, tennispallon ja löylytuoksupullon avulla sain kuitenkin tossuja sen verran venymään, että sain kaksin käsin kiskomalla ne vedettyä paljaaseen jalkaan. Vähän aikaa venytin niitä sitten vielä jaloissa ennen kuin laitoin ne kuivumaan. Nyt useamman käyttökerran jälkeen ne tuntuvat oikeastaan aika sopivilta. Tosin vieläkään niitä ei tahdo saada jalkaan ainakaan kovin paksujen sukkien päälle. Onneksi tossut ovat kuitenkin niin lämpimät, että kovin paksuja sukkia niiden kanssa edes minun ei tarvitse käyttää. 😀

Muuta

Sen verran se sauma siellä pohjassa itseäni häiritsee, että jos joskus vielä neulon itselleni toisetkin huopatossut, teen ne ilman saumoja! Tästä samaisesta syystä en myöskään oikeastaan ikinä parsi omia villasukkiani, mieluummin neulon niihin kokonaan uudet jalkaterät (tai teen niistä säärystimet).

Ps. Drops Big Delight -lankaa ei löydy oman lankamyymälän hyllyistä, mutta langan voi korvata suoraan Drops Eskimo -langalla, johon saatiin nyt helmikuussa runsaasti lisää värivalikoimaa!

30 cm pituiset puikot antavat hieman osviittaa minkä kokoinen neule oli kyseessä ennen huovuttamista! :D
30 cm pituiset puikot antavat hieman osviittaa minkä kokoinen neule oli kyseessä ennen huovuttamista! 😀
Tossut huovutusta vaille valmiina.
Tossut huovutusta vaille valmiina.

Kahden vuoden käytön jälkeen…

EDIT 14.2.2020

Kovassa käytössä (käytän toimistolla työkenkien sijasta huopatossuja lähes päivittäin – yleensä myös kesällä) lähes kaksi vuotta olleet tossut olivat yhtäkkiä kuluneet puhki. Havaitsin ensimmäisen rei’än alun toisessa tossussa jo ennen joulua, mutta en viitsinyt tehdä asialle silloin vielä mitään. Kun toiseenkin tossuun alkoi ilmestyä reikää samaan kohtaan (päkiän alta, sauman kohdalta), piti alkaa miettiä ratkaisua ongelmaan. Vaihtoehtoina parsiminen ja kokonaan uusien tossujen tekeminen. Päätin koittaa parsia reikiä umpeen, mutta varalta (ja vaihtelun ja FeltingFever -alennuskampanjan vuoksi) päätin myös tehdä uudet huopatossut. Ihana joulunpunainen Eskimo sitä paitsi oli niin houkuttelevaa, etten voinut enää vastustaa kiusausta, vaan oli pakko ostaa sitä vähän itselle.

Vein puhkikuluneet työtossuni kotiin jo viime viikolla pestäväksi ja paikattavaksi, mutta vasta eilen illalla sain aikaiseksi alkaa parsia puhtaita tossuja. Lankaahan tossuista jäi aikoinaan vähän yli, joten korvaavaa lankaa ei tarvinnut etsiä. Parsin kaksinkertaisella langalla molempien tossujen reiät umpeen ja päätin jättää nyt ainakin toistaiseksi paikat huovuttamatta. Huovutus epäilemättä lisäisi kestävyyttä, mutta se saattaisi kiristää paikkakohtaa liikaa, joten en halunnut ainakaan vielä kokeilla sitä. Katsotaan kuinka kauan tossut kestävät tällaisella paikalla, lankaa jäi vielä, joten uusi paikkaaminenkin vielä tarvittaessa onnistuu.

Molemmat tossut kuluivat puhki suunnilleen samasta kohdasta.

Molemmat tossut kuluivat puhki suunnilleen samasta kohdasta.

Parsitut tossut. Liukuvärjätyn langan ansiosta paikoista tuli eri väriset.

Parsitut tossut. Liukuvärjätyn langan ansiosta paikoista tuli eri väriset.

En ole oikein koskaan voinut käyttää parsittuja sukkia, sillä vaikka reiän parsisi umpeen kuinka hyvin, se jää kuitenkin aina hieman epätasaiseksi. Enkä vain kertakaikkiaan pidä sukan pohjissa olevista muhkuroista yhtään. Saapa nähdä siis voiko parsittuja huopatossujakaan käyttää, vaikka paikka kestäisikin. Tämän vuoksi neuloin eilen jo huovutusta vaille valmiiksi uudet huopatossut, tällä kertaa lankana Drops Eskimo, ja tossumallina Drops Early Morning. Näistä lisää kunhan ehdin huovuttaa uudet tossut valmiiksi. No, ainakin tämän päivän olen koittanut töissä totuttaa jalkojani muhkurapohjaisiin parsittuihin tossuihin, ja yllättävän hyvin tässä on selvitty.

Slipoveri – Kummipojalle neuleita, osa 7

Slipoveri – Kummipojalle neuleita, osa 7

Kirjoneuleinen slipoveri Merino Extra Fine -langasta.

Slipoveri – kummipojalle neuleita osa 7

Tänä vuonna kysyin kummipojalta toiveita perinteisen joululahjaneuleen suhteen. Ensimmäisenä valittiin värit. Lanka oli itsestään selvästi joku merinovilla, ettei se kutita. Sininen ja valkoinen olivat ensimmäiset ja ainoat väritoiveet, ja eri sinisistä tuo Merino Extra Finen laivastonsininen (väri 27) oli mieluisin. Kun värit oli päätetty, katsoimme B-ryhmän langoilla tehtyjä lasten / poikien neuleita Garnstudion sivuilta. Seiland Jumper hihattomana ja vain kahdella värillä tehtynä oli lopullinen valinta. Sitten vain muokkaamaan ohjetta sopivaksi.

Seiland Jumper on neulottu ylhäältä alaspäin kaarrokkeena, ja arvelin, että slipoveri on helpompi neuloa alhaalta ylöspäin, joten kaikki kuviot piti neuloa ylösalaisin. Ja tietenkin puseron kuusi erilaista kirjoneulekuviota piti tehdä päinvastaisessa järjestyksessä. Yläosan kuvioinnin kehitin itse, koska kummipoika ei halunnut kahta alkuperäisen neuleen ylimääräistä tehosteväriä, enkä viitsinyt tehdä yläosaa kokonaan yksiväriseksi. Kaula-aukon ja hihansuiden kohdalla katsoin vinkkejä muista sopivan kokoisista Drops liivi-/slipoveriohjeista. Ainakin päällisin puolin valmis neule näytti melko sopusuhtaiselta. Käytössä en ole sitä vielä ehtinyt näkemään.

Lankaa slipoveriin meni yhteensä noin 250 grammaa. Tästä sinistä on noin 200 g ja valkoista 50 g. Slipoveri on neulottu pääasiassa 4 mm puikoilla, resoreissa on käytetty 3 mm puikkoja. Kaula-aukon ja hihojen resorit on vain vähän yli 1 cm korkuiset, että ei tarvitsisi aloittaa uutta kerää sinistä väriä. Ei tarvinnut – vielä noin 3 grammaa jäi jäljelle!

Neuletta oli ihan mukava tehdä, ja se valmistui melko nopeasti (kuitenkin viimeistelyt tein perinteisesti vasta ihan viimetipassa, eli aattoaamuna!). Kirjoneuleen kanssa saisi kuitenkin vielä vähän treenata, etenkin tuollaisissa pitemmissä lankajuoksuissa… Ettei tee liian tiukkaa tai löysää neuletta tai jätä liian pitkiä lankajuoksuja, ja etteivät ylimääräiset langat näy neuleen läpi väärissä kohdissa. Tai sitten vain pitää jatkossa tehdä neuleisiin ainoastaan pintaneulekuvioita. 😀 Valmiin työn silittäminen (tai oikeastaan puolivalmiin – silitin neuleen siinä vaiheessa kun kaula- ja hiha-aukkojen resorit enää puuttuivat) oli oikeastaan välttämättömyys, mutta se myös vähän korosti lankajuoksuja, ja sai valkoisen langan jonkin verran näkymään liikaa sinisen joukossa. Hassua kyllä, en huomannut samaa ongelmaa valkoisen langan takaa. Varmaan johtuu siitä, että siellä lankajuoksut olivat automaattisesti lyhyemmät.

Edelliset kummipojan joululahjaneuleet löytyvät täältä:

Merinovillapipoja tilauksesta ja lahjaksi

Merinovillapipoja tilauksesta ja lahjaksi

Merinovillapipoja tilauksesta ja lahjaksi

Näin syksyisin ajankohtaisia neuleita ovat ainakin pipot, niitä tulee tehtyä yleensä useampiakin. Tänä syksynä minulta on tilattu ainoastaan merinovillapipoja langan pehmeyden ja konepestävyyden vuoksi. Tässä esittelyssä kaksi syksyn aikana valmistunutta tilauspipoa ja yksi lahjaksi mennyt pipo. Tilausjonossa on vielä ainakin yksi merinovillapipo odottamassa valmistumista ja esittelyä.

Kuvat saa aukeamaan suurempina klikkaamalla kuvaa.

Oranssi-harmaa pipo

Tämä tilauspipo tehtiin asiakkaan toiveiden mukaan oranssista Big Merinosta ja vaaleanharmaasta Merino Extra Finesta. Molempia lankoja varattiin yksi kerä (50 g), koska sen laskettiin riittävän. Oikeastaan muita toiveita pipolle ei ollut, paitsi että siitä piti tulla aikuiselle miehelle sopiva. Pipo päätettiin tehdä niin, että kaksinkerroin taitettava resori tulee harmaasta langasta (neulottu 3 mm puikoilla) ja varsinainen pipo-osa oranssista (5 ja 4 mm puikoilla). Jos ja kun oranssi ei riitä, päälaelle tulee lisää harmaata.

Joustinneule on tehty perinteisesti 2 o 2 n -neuleella, ja se on aika pitkä, jotta korvien päälle saa kunnolla lämmikettä. Oranssiin osioon kokeilin ensin eräänlaista hienoa ristikkoneuletta, mutta se oli liian joustamaton tähän tapaukseen, paksummalla langalla olisi voinut toimia paremmin. Päädyin siis lainaamaan pipoon hauskan ja simppelin pintaneulemallin Klompelompe Jässikkämyssystä. Lankaa pipoon meni yhteensä 96 grammaa, eli varatut langat menivät aika tarkasti.

Pipo oli sopiva ja muutenkin asiakkaalle mieluinen. :)
Pipo oli sopiva ja muutenkin asiakkaalle mieluinen. 🙂

Raidallinen pipo lapselle

Raitapipo koululaiselle.
Raitapipo koululaiselle.
Tämä Merino Extra Fine -langasta neulottu raitapipo meni lahjaksi kouluikäiselle pojalle. Hän oli joskus maininnut haluavansa pipon, jossa on mustaa, valkoista ja punaista, joten pipo tehtiin näillä väreillä. Pipoon ei ole käytetty mitään ohjetta, vaan se on neulottu ihan ”omasta päästä”. Musta taitettava resori on neulottu 3 mm puikoilla ja raidallinen osa 4 mm puikoilla. Valkoiset raidat, samoin kuin punainenkin, on neulottu sileällä neuleella (4 krs), mustissa raidoissa on ensimmäinen kerros oikein ja toinen nurin. Pipoon meni lankaa yhteensä 68 grammaa, josta mustaa on noin 37, valkoista 28 ja punaista 3 grammaa.

Tupsu olisi myös ollut toivelistalla, mutta se jätettiin pois, jotta pipo mahtuu myös pyöräilykypärän alle.

Drops Veronica Tupsupipo

Tämä tilauksesta neulottu Veronica-tupsupipo on tehty ohjeesta poiketen kokonaan Drops Big Merino -langasta, sillä asiakas halusi muhkean pipon, joka ei kutita. Ohjeenmukainen lanka pipoon olisi ollut harmaa Drops Nepal ja tupsuun pörröinen Drops Vienna-lanka valkoisena.

Joko langanvaihdoksesta tai käsialasta johtuen täysin ohjeen mukaan neulottu pipo jäi aikuiselle liian matalaksi, joten lisäsin pipon kuvio-osaan noin 6 kerrosta (pääasiassa sileää neuletta – yhtä kuviota jatkoin kahden kerroksen verran). Pipoon meni lankaa yhteensä 132 grammaa: tupsuun noin 60 grammaa valkoista ja itse pipoon noin 72 grammaa harmaata. Pipon 1 o, 1 n -joustinneule on neulottu 3,5 mm puikoilla, muu pipo 5 mm puikoilla. Tupsusta tehtiin asiakkaan toiveen mukaan erityisen muhkea, ja sen halkaisija on noin 10 cm.

Asiakas oli oikein tyytyväinen pipoonsa, ja alkoi pohtia, että saattaisi tarvita myös lapaset samaa sarjaa…

Pipossa on kaunis pintaneulekuviointi, joka on toteutettu oikeilla ja nurjilla silmukoilla.
Pipossa on kaunis pintaneulekuviointi, joka on toteutettu oikeilla ja nurjilla silmukoilla.
Goldenrod panta ja lapaset merinovillasta

Goldenrod panta ja lapaset merinovillasta

Nämä Goldenrod-asusteet tehtiin tilauksesta, Drops Lima-lanka korvattiin konepestävällä merinovillalla.

Goldenrod panta ja lapaset

Eräs vakioasiakas tilasi lahjaksi pannan (otsanauha) ja lapaset. Katselimme valmiita ohjeita Garnstudion sivuilta, ja Goldenrod-setti oli asiakkaalle mieluisin. Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Settiin kuuluu myös kauluri, mutta se jätettiin tästä tilauksesta pois. Ohjeessa käytetty lanka on Drops Lima, mutta asiakkaan toiveesta setti neulottiin konepestävästä Merino Extra Fine -langasta.

Lapaset neulottiin ohjeen mukaan s/m -koossa, 3 ja 4 mm puikoilla. Lankaa yhteen lapaseen meni noin 38 grammaa, eli molempiin yhteensä 75-76 grammaa. Lapasmalli ei ole ainakaan omaan käteeni kaikista sopivin (paremmin istuvan saisi tekemällä peukalokiilasta hieman pitemmän samoilla silmukkamäärillä – eli neulomalla vähintään yhden lisäkerroksen lisäysten väliin), mutta ehdottoman positiivinen asia mielestäni on melko pitkät varret. Ei pitäisi ranteiden jäädä paljaaksi kovemmassakaan menossa.

Myös panta/otsanauha neulottiin s/m -koossa koon 4 mm puikoilla. Lankaa pantaan meni noin 33 grammaa. Asiakkaan toiveesta pantaan tehtiin vielä napilla kiinnitettävä lisäosa, jolla pannan etuosan saa kavennettua hieman kapeammaksi. Nappi oli tietenkin Tänkimäätein-logolla varustettu iso setrinappi. Lisäosa on neulottu ainaoikein neuleella 10 silmukalla. Napinläven kohdalta kavensin myös molemmista reunoista niin, että kärki on hieman suippo. Tähän lisäosaan lankaa meni muutama gramma. Kolme kerää lankaa riitti oivallisesti koko settiin.

Pantaan tehtiin asiakkaan toiveesta lisäosa, jonka avulla pantaa voi kaventaa edesstä.

Kaunis lehtikuvioinen pitsimalli oli helppo oppia. Mallikerta on 20 silmukkaa ja kahdeksan kerrosta.