Haarukkapitsibolero pörröisestä mohairlangasta.
Haarukkapitsibolero SandnesGarnin Kitten Mohairista
No niin, nyt se on valmis. Vihdoinkin. En ole uskaltanut tehdä sitä loppuun aiemmin, koska en vain millään tuntunut ymmärtävän miten tuon pitäisi toimia, ja miten siitä muka pitäisi tulla bolero. En ole edelleenkään varma, teinkö sitä oikein, mutta ainakin se noin muistuttaa edes vähän boleroa. Iso se kyllä on, ei se tuossa kirjan kuvassa näytä ollenkaan niin isolta! En sitten tiedä yhdistinkö kappaleet jotenkin hassusti, vai oliko minulla vain niin paljon isompi käsiala… Veikkaan, tai siis syytän käsialaa. Tämä bolero saattaisi siis olla joutilaana, jos joku tarvitsisi… 😉
Boleron vaiheista unelmasta toteutukseen olen kertonut aiemmin kahdessa postauksessa: Uusia ideoita ja unelmia sekä Haarukkapitsiä. Ohje boleroon löytyy kirjasta Lankatekniikoiden käsikirja (toim. Ritva Koskennurmi-Sivonen). Käyttämäni lanka oli ohjeenmukainen SandnesGarnin Kitten Mohair (Dropsin valikoimista vastaavantyyppisiä lankoja olisivat Kid-Silk ja Brushed Alpaca Silk), ohjeen arvio lankamenekistä oli 100 grammaa, todellinen menekki oli ehkä jotain 75 grammaa. Varastoistani ei löydy virkkuukoukkua kokoa 3,5 mm, joten käytin 4 mm koukkua. Tämä on tietenkin yksi syy siihen, miksi bolerosta tuli hieman isohko. En tosin tiedä haittaako se oikeasti mitään, näin sen saa kiinnikin tarvittaessa.
Haarukkapitsin tekeminen oli aivan helppoa ja mukavaa, tarvittavat pitsinauhat valmistuivat yllättävänkin nopeasti. Nauhat sitten aikansa odottivat, että yhdistäisin ne levyiksi, sekin vielä menetteli, sehän on melkein normaalia virkkaamista. Mutta sitten tulikin se hankala vaihe, eli boleron osien yhdistäminen. En kyllä vieläkään ymmärrä, miten voi olla muka niin vaikeaa käsittää tuo kohta ohjeesta! Mutta onneksi sekin vaihe on nyt (onnellisesti) takana.
Kuvat saa aukeamaan suurempana klikkaamalla kuvaa.
Samaa ohjetta yritän tavata… kiitos tästä, tsemppaa yrittämään!
Kyllä kannattaa ehdottomasti tehdä bolero valmiiksi asti! Tsemppiä ohjeen kanssa! Tuo jutun bolero päätyi ensin siskolleni, mutta tässä joku aika sitten sain sen takaisin, ja sen jälkeen se on kyllä ollut kovassa käytössä. Ajatuksissa on jopa tehdä samanlainen toisessakin värissä, kun on niin mukava lämmike talvella toimistossa. (Aika on kullannut muistot, ja uskon, että toisen saa tehtyä helpommin kuin tuon ensimmäisen.)