Raitapaita ”omasta päästä” lankana Drops Karisma

Raitapaita ”omasta päästä” lankana Drops Karisma

Raitapaita ”omasta päästä”, eli ilman ohjetta. Alkuperäinen teksti (Raitapaita) vanhassa blogissa, eli täällä.
 
 
 

Raitapaita Drops Karismasta

Innostuin niin kovin siitä vihreästä poolokaulusneuleesta, että tilauspaidan lankoja odotellessa päätin neuloa toisenkin puseron itselleni. Olin jo joskus aikoinaan tullut hankkineeksi myös nämä langat (tietenkin Dropsin Karismaa, luonnonvalkoisena ja laivastonsinisenä) voidakseni neuloa itselleni raidallisen paidan. Silmukkamääriin otin mallia vihreästä puserosta, en tosin täsmälleen samoilla määrillä tehnyt tätä. 
 
Raitojen miettimisessä minulla meni kauhean kauan aikaa, sillä en tiennyt haluanko kapeat vai leveät raidat, vai toisesta väristä kapeat ja toisesta leveät vai miten. Päädyin kuitenkin tekemään kapeat raidat neljän kerroksen korkuisena, ja laittamaan oikean puolen nurjalle, eli päälle päin puserossa on nurjat silmukat. Helmassa ja hihansuissa on n. 10 cm korkuiset joustinneuleresorit. Saumoja puserosta löytyy ainoastaan hihoista. Löysin kankaita.com -verkkokaupasta hienot ankkurinapit, jotka tilasin koristeeksi puseroon. Ne on siis vain ommeltu puseron etukappaleeseen toisen raglankavennuksen viereen. Pääntien resori on 1o, 1 n -joustinneuletta, ja se on taitettu kaksinkerroin.
 
Paidan valmistuttua en ollut ihan varma pidänkö siitä vai en. Pelkäsin, että siitä tuli liian ”slim fit”, mutta jonkin aikaa käytettyäni puseroa päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että se on oikein kiva. En siis ehkä vielä joudukaan masentumaan, etten osaa tehdä itselleni hyviä neuleita. (Hyvä niin, koska kaapissa odottaa uusi erä Karismaa, tällä kertaa juuri sitä kaikista parasta värisävyä, eli numero 48.)
 
Valmis raitapaita. Puserosta tulikin loppujen lopuksi ihan mieluinen!

Valmis raitapaita. Puserosta tulikin loppujen lopuksi ihan mieluinen!

Poolokaulusneule Drops Karisma -langasta

Poolokaulusneule Drops Karisma -langasta

Poolokaulusneule Drops Karisma -langasta (kuvassa 1. päivän neulesaldo). Alkuperäinen juttu julkaistu vanhassa blogissa, eli täällä: tankimaatein.blogspot.com/2015/01/poolokaulusneule.html.

 

 

Poolokaulusneule Drops Karisma -langasta

 
En meinannut malttaa mennä jouluyönä (-aamuna) nukkumaan, kun hoksasin, että voisin alkaa neuloa ITSELLENI villapuseroa. Päätin sitten kuitenkin nukkua ainakin muutaman tunnin ennen kun kaivan metsänvihreät Dropsin Karismat kaapista. Mallia neuleeseen katsoin Novitan Kevät 2012- lehdestä (Malli 72) – tai ainakin perusidean ja etukappaleen pitsikuvion sain ohjeesta. En halunut puserosta ihan niin laatikkomaista kuin arvelin ohjeenmukaisesta tulevan, joten tein neuleen omien mittojeni mukaan siten, että kavensin neuletta vyötäröltä ja lisäsin silmukoita taas ennen kainaloita saadakseni puserosta istuvamman. Minun neuleeni on myös pidempi kuin ohjeen neule, etenkin hihoista halusin riittävän pitkät, jopa niin, että hihansuun resori on taitettu. Silmukkamäärät eivät siis ole missään vaiheessa yhteneväiset ohjeen puseroon.
 
Neuloin puseron suljettuna neuleena lantiolta kainaloihin saakka. Hihat neuloin yhtä aikaa, joten hihansaumat piti ommella. Kainalokavennusten jälkeen tein yläosan kaarrokkeena, koska raglanhihat vain ovat niin paljon helpommat kuin istutetut hihat. Joustinneuleresorit on neulottu 3 mm pyöröpuikolla (kauluksen yläosaa lukuunottamatta), muuten käytin 4 mm puikkoja. Sivusaumojen sijasta tein parin silmukan nurjan pystyraidan kylkiin. Hihoihin mukailin yhden salmiakkiruudun levyisen pitsikuvion keskelle. Hihojen ja etukappaleen pitsikuviot on kohdistettu niin, että ne jatkuvat samalta tasolta kainalokavennusten jälkeen. Kauluksella on korkeutta noin 22 cm ja siitä ensimmäiset 10 cm on tehty 3 mm puikoilla. Lankaa puseroon meni noin 520 grammaa.
 
Pusero valmistui sopivasti uudeksi vuodeksi, ja siitä tuli heti uusi suosikkipaitani. Olen todella tyytyväinen puseroon! Etukäteen kyllä vähän jännitin, että minkälainen siitä loppujen lopuksi tulee. Karisma on 100 % villaa, joten se saattaa hieman kutittaa, mutta ainakaan vielä en ole siitä kauheasti joutunut kärsimään. Totesin vain, että seuraavaan Karisma-paitaan en tee noin korkeaa kaulusta, sen verran se kuitenkin kutittaa. Mutta varmasti voin sanoa, että kyseisestä langasta neulon vielä jossain vaiheessa itselleni lisääkin neuleita. (Yksi miehen pusero on tilauksessa, pitäisi jossain vaiheessa ehtiä hankkia siihen langat.)
Melkein valmiin puseron sovittamista. Näyttäisi tulevan hyvä!

Melkein valmiin puseron sovittamista. Näyttäisi tulevan hyvä!

Valmis poolokaulusneule, ja vähintään niin hyvä kuin pitikin!

Valmis poolokaulusneule, ja vähintään niin hyvä kuin pitikin!

Hihojen pitsikuvio on mukailtu  etukappaleen kuvioinnista.

Hihojen pitsikuvio on mukailtu etukappaleen kuvioinnista.

Takakappale on pääosin sileää neuletta.

Takakappale on pääosin sileää neuletta.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.

Ruutupipolle kavereita, eli lapaset samaan tyyliin

Ruutupipolle kavereita, eli lapaset samaan tyyliin

Ruutupipolle kavereita, eli lapaset samaan tyyliin.

 

Ruutupipolle kavereita

 

Juttu julkaistu alun perin vanhassa blogissa, juttu löytyy täältä: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/10/ruutupipolle-kavereita.html.

 
Tuossa taannoin viime keväänä neuloin messuilla tämän pipon. Kesällä ei pipoa kovin usein tarvinnut käyttää, mutta nyt syksyn tullen ja pipokauden alkaessa alkoi tietenkin häiritä se tosiseikka, ettei minulla ollut pipoon sopivia lapasia. Tokihan pipon ja lapasten täytyy sopia yhteen! Niinpä kaivoin lankavaraston syövereistä harmaata Karismaa ja ihanan vihreää 7 veljestä -lankaa sekä heijastinlankaa ja neuloin lapaset. Eilen marttakerhon kokoontumisessa kirjoin pystyraidat lapasiin ja päättelin loput langat (niitä oli paljon) ja lapaset pääsivätkin heti käyttöön. Ovat ne kyllä söpöt! Ja saattavat olla jopa ihan lämpimät, jos alle pukee toiset lapaset 😉
 
Lapaset tein siis samaan tyyliin kuin pipon – resoriin neuloin mukaan heijastinlankaa ja pystyraidat kirjoin lopuksi ketjupistoilla. Kämmenpuolelle en kirjonut raitoja (jotta tunnistaisin, kumman käden lapanen on kyseessä :P).
Kaksituiskuva lapasista. :P

Kaksituiskuva lapasista. 😛

Kaverikuva. Onnelliset ystävykset!

Kaverikuva. Onnelliset ystävykset!

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.

 

PS. Hilla kirjoitti tämän postauksen puolestani, koska minun piti leipoa suklaatorttua.

Oma kommentti postaukseen liittyen (julkaistu 3. marraskuuta 2014 klo 21.57)

”Itse asiassa lapasissa en käyttänyt heijastinlankaa, pipon resorissa sitä kyllä on tehosteena. Lapaset on siis neulottu kahdesta eri värisestä harmaasta Dropsin Karismasta ja Novitan 7 veljestä -langoista 3,5 mm puikoilla. Lankaa meni yhteensä noin 70 grammaa.”

Haarukkapitsibolero

Haarukkapitsibolero

Haarukkapitsibolero pörröisestä mohairlangasta.

Haarukkapitsibolero SandnesGarnin Kitten Mohairista

No niin, nyt se on valmis. Vihdoinkin. En ole uskaltanut tehdä sitä loppuun aiemmin, koska en vain millään tuntunut ymmärtävän miten tuon pitäisi toimia, ja miten siitä muka pitäisi tulla bolero. En ole edelleenkään varma, teinkö sitä oikein, mutta ainakin se noin muistuttaa edes vähän boleroa. Iso se kyllä on, ei se tuossa kirjan kuvassa näytä ollenkaan niin isolta! En sitten tiedä yhdistinkö kappaleet jotenkin hassusti, vai oliko minulla vain niin paljon isompi käsiala… Veikkaan, tai siis syytän käsialaa. Tämä bolero saattaisi siis olla joutilaana, jos joku tarvitsisi… 😉

Boleron vaiheista unelmasta toteutukseen olen kertonut aiemmin kahdessa postauksessa: Uusia ideoita ja unelmia sekä Haarukkapitsiä. Ohje boleroon löytyy kirjasta Lankatekniikoiden käsikirja (toim. Ritva Koskennurmi-Sivonen). Käyttämäni lanka oli ohjeenmukainen SandnesGarnin Kitten Mohair (Dropsin valikoimista vastaavantyyppisiä lankoja olisivat Kid-Silk ja Brushed Alpaca Silk), ohjeen arvio lankamenekistä oli 100 grammaa, todellinen menekki oli ehkä jotain 75 grammaa. Varastoistani ei löydy virkkuukoukkua kokoa 3,5 mm, joten käytin 4 mm koukkua. Tämä on tietenkin yksi syy siihen, miksi bolerosta tuli hieman isohko. En tosin tiedä haittaako  se oikeasti mitään, näin sen saa kiinnikin tarvittaessa.

Haarukkapitsin tekeminen oli aivan helppoa ja mukavaa, tarvittavat pitsinauhat valmistuivat yllättävänkin nopeasti. Nauhat sitten aikansa odottivat, että yhdistäisin ne levyiksi, sekin vielä menetteli, sehän on melkein normaalia virkkaamista. Mutta sitten tulikin se hankala vaihe, eli boleron osien yhdistäminen. En kyllä vieläkään ymmärrä, miten voi olla muka niin vaikeaa käsittää tuo kohta ohjeesta! Mutta onneksi sekin vaihe on nyt (onnellisesti) takana.

Bolero kasaantui niskaan. :D

Bolero kasaantui niskaan. 😀

Ylettyy vaikka kiinni asti.

Ylettyy vaikka kiinni asti.

Kai se suurin piirtein näyttää siltä miltä pitikin.

Kai se suurin piirtein näyttää siltä miltä pitikin.

Hiha. :P

Hiha. 😛

Kuvat saa aukeamaan suurempana klikkaamalla kuvaa.

Pitsineuletakki Drops Alpaca -langasta

Pitsineuletakki Drops Alpaca -langasta

Pitsineuletakki Drops Alpaca -langasta.

Pitsineuletakki Drops Alpaca -langasta

(Julkaistu alunperin vanhassa blogissa: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/03/pitsineuletakki.html)

Tänään pääsin viimein eroon tilatusta pitsineuletakista, josta viimeksi olen kertonut tässä postauksessa. Kyseessä on siis omalla ohjeella tehty neule, joka on neulottu Dropsin Alpaca -langasta 4 mm puikoilla. Neuletakki on ollut valmiina suunnilleen kuukauden ajan, mutta erinäisistä syistä emme ole pystyneet aikaisemmin pitämään viimeistä neuletakkitapaamista. Tänään vihdoin oli sopiva aika, ja pääsin luovuttamaan neuletakin.

Neuleen viimeistely meinasi alkaa turhauttaa siinä vaiheessa, kun olin neulonut etukappaleiden reunuksen jo kaksi kertaa, enkä kelpuuttanut kumpaakaan. Ensimmäisellä kerralla tuli liian tiukka ja toisella liian löysä. Mallitilkku olisi ehkä ollut paikallaan… Ilman mallitilkkua kuitenkin mentiin ja kolmannella kerralla reunuksesta tuli riittävän hyvä. Tai siis kolmannen neulomiskerran ja pingottamisen jälkeen. Pääsin siis taas kokeilemaan jotakin sellaista lähes jokaisessa neuleohjeessa olevaa kohtaa, jota en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Tällä kertaa se ainakin kannatti, sillä reunuksesta sai siten hyvän. Kiinnitystä varten neuleessa on siis tuon rinnan alla olevan nyörin lisäksi yksi hakanen samalla korkeudella. Nahkainen Tänkimäätein-logo vielä helmaan viimeistelemään neuleen ilmeen. 🙂

Tilaaja joko oli neuleeseen erittäin tyytyväinen tai sitten vain hyvä näyttelemään. 😉 Toivoisin ja uskoisin, että hän oli oikeasti kovin tykästynyt neuleeseensa. Minua itseäni jännitti hieman tuossa kuukausi sitten, kun neule tuli valmiiksi, että mitähän tilaaja tykkää lopputuloksesta. Jännitys ehti sopivasti hälvetä tähän päivään mennessä. Otin kuitenkin vielä vähän lankaa ja neulan ym varusteita mukaan, että jos tarvitsee tehdä joitakin pieniä fiksauksia. Onneksi niitä ei tarvittu ja kyllähän se neule lopultakin näytti ihan hyvältä.

Pitsineuletakki Dropsin Alpaca -langasta.

Pitsineuletakki Dropsin Alpaca -langasta.

Valmis pitsineuletakki sovitettavana.

Valmis pitsineuletakki sovitettavana.

Kuvat saa aukeamaan isompana klikkaamalla kuvaa.
Ps. Neuletakin etenemisestä on aiemmin kerrottu seuraavissa postauksissa:
Hupullinen mekko

Hupullinen mekko

Hupullinen mekko – alunperin piti tehdä mekko ilman huppua, mutta suunnitelmat muuttuvat!

Hupullinen mekko Novitan Katri-langasta

Noniin, vihdoin aion kertoa tämän punaisen mekon tarinan. Olen jo aiemmin maininnut siitä ainakin tässä pitsikaarroketunikasta kertovassa postauksessa. Lanka on siis Novitan Katri akryylilankaa, ja tein siitä ensin pikkusiskolleni tunikan. Lankaa jäi yli ihan reilusti, joten totesin saavani siitä vielä itselleni mekon. Ohjetta minulla ei tietenkään ollut, mutta katsoin mallia silmukkamäärien suhteen juuri tuosta kyseisestä pitsikaarroketunikasta. Tein helmasta jonkin verran leveämmän ja aika paljon kavennuksia vyötärölle, sivusaumoihin. Rinnan alle tein nauhakujan langankiertojen avulla. Takakappaletta levensin hieman vyötärö-kainalo välillä, etukappaleessa taas enemmänkin (nauhakujan jälkeen) lisäilemällä silmukoita. Etukappaleen yläosan tein kietaisutyyppisesti. Ja yläosan hihoineen tietenkin kaarroketyylillä. Saumakohtiin laitoin pari nurjaa silmukkaa antamaan ilmettä. Eikä tarvinnut muistaakseni tehdä kuin kaksi kertaa tuo rintamus. Korkeintaan. 🙂

Aluksi tein mekosta huputtoman. Päättelin vain pääntien silmukat muutaman joustinneulekerroksen jälkeen. En kuitenkaan ollut tyytyväinen siihen, se kaipasi jotain. Joten jätin asian hautumaan ja neuleen käsityökoriin odottamaan. Vuodeksi tai pariksi. 2012 jouluksi halusin saada mekon valmiiksi, joten päätin tehdä siihen hupun. Poimin silmukat pääntieltä ja aloin neuloa. Hupun yläosan tein samaan tyyliin kuin kantapääkavennukset. Ja lopuksi vielä viimeistelin hupun ja kietaisuosan reunuksen joustinneuleella. Ja olin vihdoin tyytyväinen. 🙂

Nahkainen naru ja puuhelmet viimeistelivät mekon ilmeen. Halusin ehdottomasti mustan nahkanauhan, vaikka tiesin, ettei se kestä pesussa kovin hyvänä… Olen edelleen tyytyväinen nahkanauhaan, vaikka se onkin pesussa haalistunut aika paljon. Koska laiskuuttani en ole jaksanut sitä irrottaa mekosta ennen pesua. Mekko on kuitenkin mukava ja edelleen melko ahkerassa käytössä kylmänä vuodenaikana. Väri on IHANA.

Mekko valmis.

Mekko valmis.

Takaa mekko näyttää tältä. Sileää neuletta oli hyvä neuloa samalla kun teki jotain muuta. Muutoin tuollaisia laajoja sileitä pintoja ei oikein jaksaisi neuloa...

Takaa mekko näyttää tältä. Sileää neuletta oli hyvä neuloa samalla kun teki jotain muuta. Muutoin tuollaisia laajoja sileitä pintoja ei oikein jaksaisi neuloa…

Sukat ovat Novitan Tempo -lankaa. Pitsikuvio sama kuin tässä pitsikaarroketunikassa.

Sukat ovat Novitan Tempo -lankaa. Pitsikuvio sama kuin tässä pitsikaarroketunikassa.