Klompelompe Kvalavåg-haalari on neulottu ohjeesta poiketen Drops Baby Merino -langasta.
Klompelompe Kvalavåg-haalari Drops Baby Merinosta
Tämä Klompelompe Kvalavåg-villahaalari neulottiin asiakkaan toiveesta Drops Baby Merino langasta (sävyt 13 laivastonsininen ja 02 luonnonvalkoinen). Ohjeenmukainen lanka olisi ollut joku muu merinovillalanka, mutta Dropsin Baby Merino sopi ohjeeseen ilman mitään muutoksia. Napeiksi tilaaja valitsi 20 mm halkaisijaltaan olevat Drops Setrinapit (7 nappia).
Kvalvavåg-haalarin ohje löytyy toisesta suomeksi julkaistusta KlompeLOMPE kirjasta, eli Klompelompe – neuleita koko perheelle. Kvalavåg-sarjasta löytyy haalarin lisäksi ohjeita ainakin villatakkeihin ja muistaakseni villahousuihinkin. Kaunis Kvalavåg-mallisto on saanut inspiraation neulekirjan tekijöiden kotiseudusta.
Neuloin villahaalarin 3 mm puikoilla kahden koon (6-9 kk ja 1 v) välimuodoksi nyt noin puolivuotiaalle pojalle. Toiveena on, että haalaria pystyisi käyttämään mahdollisimman pitkään talvella / keväällä 2019. Lankaa tähän erikoismittaiseen Klompelompe Kvalavåg-haalariin meni sinistä noin 185 grammaa ja valkoista noin 25 grammaa. Tilaaja oli tyytyväinen haalarin kokoon, haalarissa on kuulemma sopivasti kasvunvaraa, mutta kuitenkin se on heti käytettävissä.
Uusi menetelmä testattavana
Haalari neulottiin suljettuna neuleena ylhäältä alaspäin, ja valmis neule leikattiin auki napituslistaa varten. En ollut koskaan aikaisemmin neulonut tällä menetelmällä, vaan olin aina neulonut villatakit ja haalarit edestakaisin. Vähän pohdinkin, että voisiko haalarinkin neuloa edestakaisin, mutta kuviota olisi pitänyt muuttaa jonkin verran, joten halusin kokeilla uutta tekniikkaa. Etenkin kun pienen tutkimustyön tuloksena totesin tuon olevan varsin yleinen tapa erityisesti kirjoneuleissa. Kirjoneulekuvion saa kuulemma siistimmäksi, koska kaikki kerrokset neulotaan oikealta puolelta. Neuleeseen tehtiin kuuden silmukan levyinen leikkausvara, jonka keskimmäisen silmukan molemmin puolin ommeltiin ompelukoneella kaksi lyhytpistoista suoraa ommelta.
Mietin ensin, että uskaltaakohan tuota neuletta noin vain alkaa ompelemaan ompelukoneella, vai pitäisikö varmuuden vuoksi laittaa esim jotain tukikangasta alle, ettei neule takerru ompelukoneeseen. En kuitenkaan löytänyt varastoistani yhtään tukikangasta, joten päätin kokeilla ilman. Säädin ompeleen pituuden lyhimmäksi mahdolliseksi ja ompelin molemmissa päissä hieman edestakaista ommelta, etteivät ompeleet ala purkautua. Ompelu onnistui ilman mitään ongelmia, joten seuraavaksi sain jännittää leikkaamista. Leikkaamisenkaan kanssa ei odotuksista / peloista huolimatta tullut mitään ongelmia, ja ompeleet tuntuivat pitävän hyvin. Leikkuuvaran sai myös nätisti taitettua nurjalle puolelle ja ommeltua kiinni ilman että tarvitsi neuloa huolittelukaitaletta.
Todennäköisesti tulen siis jatkossakin käyttämään tätä menetelmää, mikäli tulee neulottua (kirjoneuleisia) haalareita tai villatakkeja. Ainoa löytämäni huono puoli tuossa menetelmässä oli se, että leikkuuvara piti ommella käsin kiinni nurjalle puolelle. Nimittäin jos ihminen ei pidä saumojen omepelemisesta, ei todennäköisesti pidä myöskään leikkuuvaran ompelemisesta. Kyllähän sen varmaan voisi jättää ompelemattakin, sillä leikkuuvara taittui nurjalle puolelle todella siististi, kun napituslistaa varten poimittiin silmukat. Siistimpi lopputulos kuitenkin tulee, kun leikkuuvara on myös toisesta reunasta kiinni neuleessa.
