Drops Beauty Pads -kestovanulaput Drops Parisista

Drops Beauty Pads -kestovanulaput Drops Parisista

Drops Beauty Pads -kestovanulaput ovat sekä kauniita että käytännöllisiä!

 

Drops Beauty Pads – kestovanulaput Drops Parisista

Siskostani tuli opiskelija, joten halusin antaa hänelle syntymäpäivälahjaksi jotain kaunista ja käytännöllistä ja rahaa säästävää. Niinpä virkkasin hänelle vanulappujen tilalle kauniita ja pesunkestäviä puhdistuslappuja Drops Paris -langasta. Oikeasti löysin näihin sattumalta ohjeen Garnstudion verkkosivuilta (https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=9222&cid=11), ja siitä keksin idean syntymäpäivälahjaan. Paris sattui olemaan vielä heinäkuussa tarjouksessa (siskoni synttärit on elokuun alussa), joten aikomani vaaleanpunaisten kestolappujen sijasta innostuinkin tekemään hänelle kolmen värisiä lappuja. Ohjeen mukaan yksi kerä riittäisi noin viiteen pesulappuun (tai meikkisieneen), mutta oma kokemukseni osoittaa, että lankaa riittää paljon useampaankin lappuun. Vaaleanpunaisen lankakerän käytin kokonaan ja sain siitä muistaakseni 7 tai 8 ohjeenmukaista pesulappua ja vielä yhden oman variaation. Muista väreistä tein vain 5 kpl / väri ja loppulanka odottaa vielä kotona. Ajattelin virkata niistäkin kestovanulappuja, mutta luultavasti koitan kehittää jonkun oman mallin, mitä voisi sitten vaikka myydäkin.

En ollut varmaan koskaan aikaisemmin virkannut mitään minkään ohjeen mukaan, joten ohjeen lukemiseen piti vähän aikaa totutella. Ensimmäinen lappu ei taida olla ihan täsmälleen samanlainen kuin muut ohjeen mukaan tehdyt. Muistaakseni koin jonkun ahaaelämyksen ohjeesta vasta kun olin jo saanut ensimmäisen lapun ainakin puoliväliin saakka, enkä viitsinyt purkaa lappua, sillä tiesin langan kyllä riittävän muutenkin. Pitihän minun sitä paitsi kokeilla itse ensin, että miten toimivia nuo virkatut laput ovat käytännössä, joten otin omaan käyttöön ensimmäisen valmistuneen lapun. Virkkaaminen oli hyvin koukuttavaa, koska laput valmistuivat niin nopeasti.

Virkatut pesulaput käytössä

Käytän vanulappuja kasvojen puhdistuksessa apuna. Viime aikoina käytössäni on ollut Lumenen kaksiosainen misellivesi, eli kasvojen puhdistamiseen ei tarvitse muuta kuin puhdistusaineen ja pesulapun. Normaalin vanulapun vaihtaminen virkattuun versioon vaati aluksi vähän totuttelua, kun virkatun lapun aukoista puhdistusaine yritti valua pois. Hoksasin myös ensimmäisen käyttökerran jälkeen, että virkkaamani lappu olisi kannattanut vähintään huuhdella ennen käyttöä, jotta lanka olisi ollut hieman imukykyisempää. Nyt kun tuntui, että puhdistusvesi ei aluksi imeytynyt lappuun vaan valui pintaa pitkin pois.

Aika nopeasti kuitenkin oppi, miten virkattua lappua kannattaa käyttää, jotta sen saa toimimaan parhaiten. Nykyään tykkään enemmän tuosta virkatusta versiosta kasvojen puhdistamisessa, sillä se antaa hieman kuorivan tai hierovan vaikutelman. Tavallinen vanulappu on pehmeämpi, mutta ainakaan omat kasvoni eivät ole pahastuneet vaihdosta. Huuhtelen lapun aina käytön jälkeen ja laitan sen kuivumaan yön / päivän ajaksi. Laput kestävät konepesun, mutta se ei ainakaan omassa käytössä ole tarpeen joka käytön jälkeen. Jonkun kerran olen jo ehtinyt pestä pesukoneessa käyttämäni lapun (normaali 40 asteen pesu, kestäisi varmaan 60 asteenkin – pitää josasin vaiheessa kokeilla), ja se ei ole mennyt miksikään pesuista ja käytöstä huolimatta. Ja ei muuten täyty roskis ollenkaan niin paljon kuin ennen!

Kestovanulaput ovat hieman isompia kuin normaalit vanulaput (halkaisija n. 9 cm).

Kestovanulaput ovat hieman isompia kuin normaalit vanulaput (halkaisija n. 9 cm).

Laput sopisivat hyvin myös vaikkapa torkkupeiton paloiksi tai lasin alustoiksi.

Laput sopisivat hyvin myös vaikkapa torkkupeiton paloiksi tai lasin alustoiksi.

Lapuista sai tehtyä kauniin lahjan (josta en tietenkään muistanut ottaa valokuvaa).

Lapuista sai tehtyä kauniin lahjan (josta en tietenkään muistanut ottaa valokuvaa).

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.

EDIT 11.9.2019

Tässä kuvassa kovasssa käytössä ollut Drops Beauty Pads 60 asteen pesun jälkeen. Ainakaan omaan silmään ei näy mitään kovin pahoja ongelmia. Tarvittaessa voi siis pestä ohjeenmukaista kuumemmassakin. Vähän tuossa on ”pörrööntymistä”, mutta käyttöähän se ei haittaa.

Kuvassa värit ovat hieman vääristyneet, eli värikään ei oikeasti ole muuttunut miksikään.

Passipussi Drops Safranista – koukkuamisharjoitus

Passipussi Drops Safranista – koukkuamisharjoitus

Passipussi valmistui sopivasti ennen lomaa. 😉

Passipussi Drops Safranista – koukkuamisharjoitus

Olin jo pitempään miettinyt, että koukkuaminen olisi sellainen tekniikka, mikä pitäisi opetella, ja olin hankkinut kaksipäisen koukunkin sitä varten. Minulla olisi nimittäin odottamassa yksi tilaustyö, johon koukkuaminen voisi sopia tekniikaksi – en vain uskalla suoraan lähteä kokeilemaan koukkuamista siihen, joten vähän voisi harjoitella ensin, tehdä ikään kuin mallitilkun. Loppuvuodesta sitten keksin, että voisin kokeilla tekniikkaa ja tehdä passipussin, haaveissa kun siinsi kesäloma keskellä talvea. Tutustuin Lankatekniikoiden Käsikirjan koukkuamisohjeisiin, ja harjoittelin sitä sekä edestakaisena (yksi pää koukusta käytössä) että suljettuna (koukun molemmat päät käytössä). Tekniikka vaikutti koukuttavalta ja mukavalta, joten vähän ajan päästä päätin uskaltautua tositoimiin. Itse passipussiin minulla ei ollut mitään ohjetta olemassa, vaan tein vain ”omasta päästä”, ja tällainen siitä tuli.

Minulla sattui olemaan ylijäämälankana punaista ja valkoista Drops Safrania, ja ne värit sopivatkin hyvin fiilikseeni. Valkoista käytin perustana yksinkertaisena, ja kaksinkertaisella punaisella tein ”täytöt”. (Koukkuamistermit ovat hieman hakusassa, joten jospa näistä jotain tolkkua saisi.) Koukkuamiskoukkuni toinen pää on 4,5 mm ja toinen 4 mm. Luonnollisesti käytin isompaa päätä punaiseen ja pienempää valkoiseen lankaan. Pussin ulkopinta muistuttaa hauskasti räsymattoa. Erilaisiakin pintoja koukkuamalla olisi saanut tehtyä, mutta tuo kävi mielestäni hauskasti passipussiin, joten päädyin valitsemaan sen. Meinasin ensin ommella pussiin vuorikankaasta sisäpuolen (ja laittaa ehkä väliin jotain vahviketta), mutta toistaiseksi ainakin jätin sen tekemättä. Pitää lisätä jälkikäteen, jos tuntuu olevan tarvetta. Pussi tuntuu sen verran tiiviltä noinkin, ettei pitäisi olla pelkoa tavaroitten putoamisesta lankojen väleistä.

Koukkusin pussiin sulkemista varten läpän yksinkertaisella valkoisella, ja viimeistelin läpän reunuksen (ja tein napinlävet) ihan perinteisesti virkkaamalla 2,5 mm koukulla. Sulkemista varten ompelin pussiin kaksi Drops Setrinappia (20 mm). Lisäksi virkkasin kolminkertaisella langalla (1 valkoinen ja 2 punaista) noin 120 cm pituisen nauhan olkahihnaksi. Valmis passipussi on kooltaan noin 12 x 17 cm, eli passin lisäksi sinne mahtuu hyvin myös esimerkiksi kännykkä. Lankaa passipussiin meni yhteensä noin 50 grammaa, josta valkoista oli noin 20 g.

Uuden tekniikan opettelua.

Uuden tekniikan opettelua.

Uuden tekniikan opettelua osa 2 - otetaan koukun molemmat päät käyttöön!

Uuden tekniikan opettelua osa 2 – otetaan koukun molemmat päät käyttöön!

Homma alkaa sujua. Koukkuaminen koukuttaa!

Homma alkaa sujua. Koukkuaminen koukuttaa!

Valmis passipussi! Sitten vain lomailemaan! :D

Valmis passipussi! Sitten vain lomailemaan! 😀

Kuvat saa aukemaan suurempana klikkaamalla kuvaa.

Harmaa torkkupeitto

Harmaa torkkupeitto

Harmaa torkkupeitto Novitan Sylvia -langasta.

Harmaa torkkupeitto

Viime vuoden elokuussa kirjoittelin haaveilevani muhkeasta torkkupeitosta, joka olisi tehty unelmaisen pehmeästä villa-silkkilangasta. Virkkasin silloin kokeeksi pari erilaista palaa. Juttu paloista löytyy täältä. Tänä syksynä harmaan sohvani innoittamana päätin vihdoin virkata torkkupeiton loppuun. Peittoon meni 18 isoäidinneliötä ja 17 kukkapalaa, ja koska villa-silkkilankaa oli rajoitettu määrä, virkkasin peittoon reunuksen kaksinkertaisesta 7 veljestä -langasta (kahdella eri harmaalla). Kaikkiaan peittoon meni lankaa noin 900 gramaa, josta 800 on Novitan Sylviaa. Kokoa torkkupeitolle tuli noin 125 x 180 cm, eli ihan hyvän kokoisen siitä sai. 🙂
Kukkapalan muodon vuoksi peitto on aika ilmava, mutta kyllä se silti tuntuu ihan mukavasti lämmittävän. Samoin kukkapalan vuoksi reunuksen tekeminen oli välttämätöntä, niin kuin valmiin torkkupeiton pingottaminenkin. Höyryttämään en sentään jaksanut ruveta, vaikka sekin olisi varmaan tehnyt ihan hyvää. Rajansa kaikella! 🙂
Palojen sommittelua ja yhdistelyä.

Palojen sommittelua ja yhdistelyä.

Pingotettavana.

Pingotettavana.

Ja vihdoin sohvalla kylmiä talvipäiviä odottamassa! :)

Ja vihdoin sohvalla kylmiä talvipäiviä odottamassa! 🙂

———

Edit 11.4.2017:

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi hyvä tehdä jonkinlaiset lisäpalat tai jotain muuta ”täytettä” noiden kukkapalojen ja isoäidinneliöiden väliin, jotta saisi isoimpia aukkoja vähän pienemmiksi. Ehkä vielä jonain päivänä teen sellaisen päivityksen peittoon. Muuten se on kyllä ollut ihan mukava… 🙂 Täytelangaksi sopisi joku pehmeä lanka, ehkäpä Dropsin Baby Merino tai Alpaca, molemmista löytyisi aika hyvän sävyistä harmaata. Vaikka tuo Dropsin BabyAlpaca Silk olisi kyllä koostumukseltaan ylivoimaisen ihana, löytyisiköhän siitä sopivan väristä harmaata…?

Isoäidinneliöitä…

Isoäidinneliöitä…

Isoäidinneliöitä on helppo tehdä. Missä vaan.

(Teksti julkaistu alun perin vanhassa blogissani: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/01/isoaidinnelioita.html.)

Tänään en ole ehtinyt neuloa yhtään silmukkaa, enkä lyödä yhtään lyöntiä (nypläyksestä siis puhun), joten kerronpa teille tarinan eräästä hullusta päähänpistosta, jonka kerran sain. Ja en aio toista kertaa saada. 😉

Isoäidinneliöitä 1, 2, 3… 165 kpl

Eräänä vuonna (ollessani köyhä opiskelija) sain päähäni tehdä pikkusiskolle joululahjaksi tilkkupeiton isoäidinneliöistä. Kaikkea hullua sitä tuleekin keksittyä! Hirveän kätevää oli tietenkin se, että sain näin käytettyä jämälankoja johonkin hyödylliseen. Langat olivat ties mitä kaikkea mahdollista villasekoitetta, varmaan pääasiassa kuitenkin Novitan 7 veljestä ja Nalle -lankoja tai muita vastaavia ja suunnilleen saman paksuisia. Joka palaan laitoin kerroksia sekä ohuemmasta että paksummasta langasta, ja kaikkiin tein reunukset luonnonvalkoisella 7 veljestä langalla. Valitettavasti en enää muista kuinka paljon tuota luonnonvalkoista kaikkiaan tarvittiin. Virkkasin paloja 11 erilaista väriyhdistelmää, aina 15 joka lajia. Eli yhteensä 165 palaa. Huhhuh, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella omaa reippautta nyt jälkeen päin. 😀

Sain palat valmiiksi hyvissä ajoin, mutta en ollut hoksannut kuinka kauan palojen yhdistämiseen menee aikaa. Eli kiirehän siinä tuli. Jouduin laittamaan peiton pakettiin hieman keskeneräisenä, kaikki palat olivat kiinni peitossa, mutta joitakin ”pitkittäissaumoja” oli kesken. Viimeistelin työn sitten jouluyönä mukavasti muun toiminnan ohessa. 🙂 Pääasia on kuitenkin se, että peitosta tuli valmis. Ja hienokin se on. Jälkeen päin on hieman harmittanut, etten tehnyt peittoa itselleni. Varsinkin, kun päätin, etten enää koskaan tee samanlaista. Ainakaan noin pienistä paloista. (Ovat muistaakseni n. 10 cm kantiltaan, tai jopa vähän alle, 9?) Paloja on kuitenkin sen verran, että kokonaisuudessaan peitto on ihan mukavan kokoinen torkkupeitto.

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. ;)

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. 😉

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin. Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin. Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.

Torkkupeitto

Torkkupeitto

Esiteltävänä keinutuolinpäälliseksi muuttunut torkkupeitto.

Torkkupeitto – Tai siis keinutuolinpäällinen

Päätin pakkaspäivän kunniaksi vihdoin tehdä loppuun yhden muutama vuosi sitten aloitetun projektin. Ohje torkkupeittoon löytyi vuonna 2009 Suuri Käsityö -lehden joulunumerosta. Päätin totetuttaa peiton kaksivärisenä Novitan 7 veljestä -langasta. Virkatut palat tein punaisesta ja neulotut luonnonvalkoisesta langasta. No, projekti hieman venyi…

Viime syksynä järjestäessäni uudelleen käsityönurkkaustani, kaivoin palat taas esiin, ja totesin, että melkein kaikki on jo valmiina. Neulottuja paloja puuttui muutama. Samalla keksin, että en teekään torkkupeittoa, vaan peitteen keinutuolin päälle. Näin talviaikaan kun pieni lisälämmike ei koskaan ole pahasta. Ainakaan tässä talossa.

Niinpä neuloin puuttuvat palat ja virkkasit osat yhteen. Päättelystä onnistuin luistamaan, kun virkkasin pääteltävät langanpäät mukaan saumoihin. Päätin vielä tehdä pari pylväskerrosta koko peitteen ympärille, jotta peiton reunasta tulee huoliteltu. …Nimittäin sitten joskus. Kunhan jaksan.

Tänään se hetki vihdoin koitti. 🙂

Nyt ei keinutuoliakaan pitäisi paleltaa pakkasella...

Nyt ei keinutuoliakaan pitäisi paleltaa pakkasella…

Virkkasin reunukseksi 1 kerroksen kiinteitä silmukoita ja 3 pylväskerrosta.

Virkkasin reunukseksi 1 kerroksen kiinteitä silmukoita ja 3 pylväskerrosta.

Ja, uskokaa tai älkää, viimeistelin peiton HÖYRYTTÄMÄLLÄ. (mitä en oikeasti ole koskaan aikaisemmin minkään käsityön kohdalla tehnyt.) 🙂

Peitossa on yhteensä 30 palaa, 15 virkattua ja 15 neulottua. Leveyttä peitolla on noin 57 cm ja pituutta noin 172 cm. Virkkasin vielä peittoon muutamaan kohti nyörit, millä sen saa kiinnitettyä paikoilleen.