Drops Lemon Pie -muunnelma Drops Merino Extra Finesta

Drops Lemon Pie -muunnelma Drops Merino Extra Finesta

mennessä | 23.4.2020 | naisten neuleet, neulepuserot ja -takit

Drops Lemon Pie -muunnelma merinovillasta.

 

Drops Lemon Pie -muunnelma Drops Merino Extra Finesta

Suunnilleen pari vuotta sitten varasin itselleni keltaista Drops Merino Extra Finea neuloakseni siitä Drops Wind Down -puseron. En kuitenkaan missään vaiheessa ole ehtinyt sitä neulomaan, aina on ollut jotain muuta tehtävänä. Enkä ole ollut ihan varma onko minulla sittenkään käyttöä yksiväriselle keltaiselle neulepuserolle, vaikka väri onkin ihan kaunis. Ja puseron malli myös. Pääsiäisen aikoihin ajattelin vihdoin tyhjentää omaa lankavarastoani näiden kevääseen sopivien keltaisten lankojen osalta ja neuloa niistä itselleni puseron. Wind Down -puseron päätin kuitenkin tehdä jostain neutraalimman värisestä langasta, ja nämä keltaiset päätin hyödyntää Drops Lemon Pie -puseroon, johon keltainen ilman muuta sopii erinomaisesti. Ihan ohjeenmukaista puseroa en kuitenkaan aikonut tehdä, sillä en halunnut alaspäin levenevää puseron helmaa, ja tiesin myös, ettei valkoista lankaa ollut riittävästi (täydennystä tosin on tulossa, mutta en ollut varma ehtiikö täydennyskuorma ajoissa). Niinpä päätin neuloa puseron pääpiirteissään ohjeen mukaan, pienillä omilla muutoksilla. Drops Lemon Pie -puseron ohje on täällä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=8731&sid=1685&cid=11, ohjeenmukainen lanka on Drops Karisma, mutta samaan lankaryhmään kuuluva Merino Extra Fine sopii sen korvaajaksi ilman sen kummempia muutoksia.

Valkoisen langan aiheuttamat muutokset puseroon

Pusero neulotaan ylhäältä alaspäin, joten päätin alkaa neuloa ohjeen mukaan M-kokoista puseroa, ja katsoa miten pitkälle valkoinen lanka riittäisi. Joka tapauksessa puseron helman valkoiset pisteet päätin jättää suosiolla pois, sillä sen lisäksi ettei lanka kuitenkaan riittäisi, ne ovat mielestäni hieman työläitä neuloa, sillä lankajuoksut ovat melko pitkiä (Drops Seiland Jumperin mallista sovelletussa slipoverissa sain siitä nimittäin esimakua). Jos valkoista lankaa jäisi yli kaarrokkeen kuviosta, ajattelin hyödyntää sen tekemällä jonkinlaiset kuviot helmaan ja/tai hihansuihin. Valkoinen lanka riitti kaarrokkeen pääkuvioon hyvin, mutta alkoi osoittaa uhkaavasti loppumisen merkkejä, joten mietin, että jätänkö kaarrokkeen alimman kirjoneulekuvion (ruutupiirros A.5) kokonaan tekemättä, vai mitä teen. Päätin edelleen katsoa kuinka pitkälle lanka riittää, että jos kuvion saisi vaikka puoliksi tehtyä, niin sekin voisi olla ihan kiva. Hihoihin sitä ei kuitenkaan riittäisi, mutta arvelin ettei se haittaa. Lanka riittikin juuri sopivasti kuvion puoliväliin, joten ajattelin jättää kuvion silleen. Löysin kuitenkin vielä yhden pienen jämäerän valkoista merino extra finea, ja sain kuvion tehtyä loppuun saakka. Hihoihin sekään ei kuitenkaan riittänyt. Ja täydennyskuorma ei ehtinyt ajoissa, joten hihoista jäi A.5-kuvio pois.

Muut muutokset

Ohjeenmukainen Drops Lemon Pie -pusero on hieman A-linjainen, eli puseron helma on leveämpi alhaalta kuin kainaloista. Arvelisin, ettei se malli ole paras mahdollinen minulle, joten päätin jättää kahdet viimeiset (pari senttiä kainaloiden alla ja helmassa juuri ennen resoria tehtävät) lisäykset pois. Niiden sijaan kavensin puseroa molemmista kyljistä kolme kertaa neulomalla sekä edessä että takana molemmissa reunoissa 2 silmukkaa yhteen. Noin 10 cm viimeisten kavennusten jälkeen lisäsin 4 silmukkaa (2 molemmissa kyljissä). Helmaresoria varten en lisännyt tai vähentänyt silmukoita, vaan neuloin samalla silmukkamäärällä ohuemmilla puikoilla resorin. Helma sekä sileän neuleen että resorin osalta on hieman pidempi kuin ohjeessa. Lisäksi hyödynsin harmaata lankaa neulomalla resorin viimeisen sentin sillä. Neuloin resorit 6-7 cm korkuisiksi, sillä ne ovat mielestäni mukavan mittaiset.

Hihoista jätin kirjoneuleen kokonaan pois, mutta niihinkin tein 4 viimeistä kerrosta harmaalla langalla. Hihoista neuloin varmaan noin 10 cm ohjeenmukaista pidemmät (hihat saavat mielestäni olla mieluummin liian pitkät kuin liian lyhyet, ja kuvittelen myös, että käteni ovat hieman oletettua pidemmät). Lisäksi kavensin hihoja hieman enemmän kuin ohjeessa. Hihan resorit on tehty 44 silmukalla (ohjeessa 48). Näin sain hihoista itselleni sopivan tuntuiset.

Valmis Drops Lemon Pie -muunnelma

Pusero valmistui noin viikossa, ja siitä tuntui tulevan ihan kiva. Lankaa puseroon meni noin 540 grammaa, josta harmaata on 33 g, valkoista noin 85 g ja loput eli reilu 400 grammaa keltaista. Puseron kaikki resorit on neulottu 3 mm puikoilla ja sileä neule 4 mm puikoilla. Lopuksi viimeistelin puseron silittämällä. Kirjoneulepuserossa tuo keltainen väri ei tunnu ollenkaan niin hallitsevalta kuin mitä arvelin yksivärisessä puserossa sen olevan. Pusero on mielestäni mukavan pirteä ja keväinen, ja arvelen, että sitä tulee vielä tänä keväänä käytettyä (muulloinkin kuin kotona heti puseron valmistuttua ja metsäretkellä seuraavana päivänä), vaikka periaatteessa keskipaksu merinovillalanka tuntuu hieman turhan lämpimältä aurinkoisiin kevätpäiviin. Merinovillalanka on mukavaa neuloa ja se on myös mukava päällä. Mietinkin tässä jo, että minkälaisen puseron tai neuletakin siitä seuraavaksi neuloisin, mutta ehkä taidan kuitenkin jatkaa oman lankavarastoni pienentämistä, ja neuloa vielä näitäkin lankoja aiemmin ostetuista vihreistä Drops Kid Silk -langoista Drops Meredith -kietaisuneuletakin, tai sitten neulon Drops Silver Dream Cardigan -neuletakin Drops Punasta, tai sitten jotain ihan muuta esimerkiksi Novita Rosesta…

Valmis Drops Lemon Pie -muunnelma. Näyttää ihan kivalta!

Valmis Drops Lemon Pie -muunnelma. Näyttää ihan kivalta!

 

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

... ja tuntuu myös!

… ja tuntuu myös!

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

mennessä | 15.4.2020 | sukat ja tossut

Pitkät pitsisukat on neulottu varpaista varteen.

 

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Lankamyymäläni lankavalikoiman uusin tuote on Drops Nord, joka on ihanan pehmeä sukkalangaksikin kelpaava alpakkasekoitelanka. Ihastuin sen vaaleanpunaiseen värisävyyn, ja hankin sitä itsellenikin tarkempaa tutustumista varten. Ostin kaksi kerää sillä ajatuksella, että yhdestä kerästä pitäisi tulla yksi sukka, eli kaksi riittää molempiin villasukkiin. Katselin Garnstudion sivuilta sukkaohjeita Nordille, ja totesin haluavani pitsisukat. Ja mieluummin pidemmät kuin lyhemmät. Ohjeiden mukaan pitkävartisiin sukkiin kuitenkin menisi 150 grammaa lankaa, eli varaamani kaksi kerää ei välttämättä riittäisi kovin pitkiin varsiin. Päätin siis neuloa sukat varpaista alkaen, ja tehdä varsista niin pitkät kuin lankaa riittää kerässä.

Itselle on siinä mielessä helppo tehdä sukkia, että pystyy mitoittamaan sukat juuri oman jalan mukaan. Varpaista aloitettavissa sukissa minulla ei vielä ole niin paljoa kokemusta, että olisin suoraan osannut sanoa missä kohti tiimalasikantapää tulisi aloittaa, mutta laskemalla ja arvioimalla osuin juuri oikeaan. Sukkien pitsimalli on pääasiassa Upeat kirjoneulesukat -kirjan ylipolven sukista, mutta se on ylösalaisin, ja lisäsin sukkiin muutamia omia pitsiraitoja kirjan mallikuvion lisäksi. 

Sukan etuosassa pitsikuvio jatkuu katkeamatta alhaalta ylös asti, sukan kärki, jalkapohja ja kantapää ovat sileää neuletta, kantapään yläpuolella takana on parin sentin korkuinen joustinneuleraita (1 o, 1 n) varren istuvuuden parantamiseksi, ja sen jälkeen sukan takaosakin on pitsineuletta. Varren lisäykset tein keskellä takana.

Tein ensimmäisen sukan varren varmaan kolme kertaa, että sain varresta sopivan kokoisen tuntuisen. Halusin sukan varren yläreunaan joustinneuletta, jotta varsi pysyisi paremmin paikoillaan, mutta tavallinen joustinneule tuntui liian tylsältä pitkiin pitsisukkiin. Niinpä tein varren 2o, 2n -joustinneuleella, mutta teinkin jokaiseen oikeaan raitaan muutaman palmikkokierron. Mielestäni tämä joustinneule sopi hyvin pitsisukan varteen. Loppujen lopuksi lanka riitti hyvinkin riittävän pitkiin varsiin, sukan varret ulottuvat juuri polven alapuolelle, mikä olikin toiveeni alunperin.

Pitsisukan varren lisäykset on tehty takana keskellä. Nilkan yläpuolella takana on joustinneuletta.

Kaikesta purkamisesta ja laskemisesta huolimatta…

Pitkät pitsisukat.

Sukista tuli kauniit, ja ihmettelin, kun toisesta kerästä jäi lankaa yli pari metriä, vaikka toisessa onnistuin käyttämään langan melko tarkasti. Arvelin sen kuitenkin olevan normaalia, ja virkkasin pienen kukan ylijäämälangasta (kukka on mukana ensimmäisessä kuvassa – en tiedä vielä mitä aion sillä tehdä, mutta varmaan sille jotain käyttöä keksii). Todellinen syy toisen sukan pitempään ylijäämälankaan selvisi vasta kun laitoin sukat jalkaan, ja koitin saada niistä kuvaa myös takaa päin.

Vaikka olin mielestäni laskenut lisäyskohdat tarkasti toista sukkaa tehdessäni, olin kuitenkin tehnyt viimeiset lisäykset eri kohtaan. Enkä edes ollut huomannut sitä, vaikka tarkistin vielä ennen päättelyä, että lisäykset tuli tehtyä oikein ja kaikki oli kunnossa. Kyllähän se tietenkin harmitti, mutta en kuitenkaan viitsinyt alkaa purkamaan toista sukkaa ja tekemään varren yläosaa enää uudestaan, kun olin jo päätellyt langat ja halusin sukat käyttöön. Eihän tuo käytössä mitään haittaa, se on vain pieni kosmeettinen haitta. Tai ominaisuus.

Joustinneulereunus tuntuu löystyvän käytössä jonkun verran, ne olisi varmaan kannattanut neuloa 2,5 mm puikoilla. Varret eivät välttämättä pysy kovin monen käytön jälkeen paljaassa jalassa ylhäällä, housun lahkeiden päällä ne pysyivät paremmin paikoillaan. Harkitsen lisääväni sukkiin vielä esimerkiksi satiininauhat tuonne varren yläosaan, jotta varren saa kiristettyä sopivaksi, mutta en ole vielä varma tarvitaanko nauhoja välttämättä. Käytössähän tuo selviää.

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

mennessä | 3.4.2020 | bolerot, naisten neuleet

Rento pitsibolero valmistui pikkusiskon ylioppilasjuhliin.

 

 

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Ostin talvella 2018 ihanan Dainty Roses Hepburn -mekon Miss Windy Shopista kesän 2019 juhlia (mm. pikkusiskon ylioppilasjuhlat ja rakkaan ystävän häät) ajatellen. Mekko oli ihana, mutta hieman liian pitkä minulle, joten helmaa piti vähän lyhentää. Samalla mietin, jos helmasta poistettavasta kankaasta saisi hihattomaan mekkoon hihat, jotta se olisi vieläkin monikäyttöisempi. Tämä todettiin mahdolliseksi, mutta vähän hankalaksi, joten päätin mieluummin neuloa lyhythihaisen boleron kaveriksi mekolle, sillä (yllättävää kyllä) mikään aiemmista boleroistani ei sopinut mekon kanssa yhteen joko värinsä tai mallinsa puolesta.

Drops Belle -langasta on olemassa täsmälleen oikean sävyistä punaista, joten arvelin neulovani boleron siitä. Muutin kuitenkin mieltäni, sillä minulla oli kotona pari kerää vanhaa, nyt jo tuotannosta poistunutta hieman kiiltävää vaaleanpunaista Drops Cotton Viscose -lankaa, joka värinsä puolesta myös sopi oikein hyvin mekon kaveriksi. Olin ostanut lankaa summassa joskus noin kymmenen vuotta sitten yhtä pitsiboleroa varten ja arvioinut langanmenekin vähän yläkanttiin. Tuon boleron lisäksi olin ehtinyt neuloa langasta myös pitsitossut veljentyttärelle, mutta lankaa oli edelleen jäljellä. Arvelin, ettei jäljellä oleva lanka yksistään riitä suunnittelemaani boleroon, mutta totesin tarvittaessa voivani purkaa tuon vanhan boleron ja hyödyntää purkulangat uuteen boleroon. Vanha bolero kun ei mallinsa vuoksi sopinut oikein hyvin yhteen enää minkään olemassaolevan mekkoni kanssa, vaan se oli lojunut kaapissa käyttämättömänä jo vuosia.

Purkulangan hyödyntäminen uudessa neuleessa

En muista minkä verran käyttämätöntä lankaa oli, mutta ainakin yksi tai kaksi kokonaan ”avaamatonta” 50 gramman kerää ja lisäksi joku pieni jämäkerä. Suunnittelemani bolero malli oli rento, hieman löysä suorakulmainen pala, joka ommellaan yhteen niin, että reunoihin jätetään aukot hihoille. Lopuksi näkyvät reunat viimeistellään joustinneuleella – tässä bolerossa tosin jätin hiha-aukoista resorit pois. Käytin bolerossa samaa pitsimallia kuin edellisessäkin samasta langasta neulotussa bolerossa (Ohje Novita Kesä 2009 -lehdessä). Kuten arvasin, lanka ei riittänyt koko boleroon, vaan pääsin hyödyntämään purkulankoja myös. Luin jostain vinkin, että purkulangat saa kätevästi suoristettua liottamalla, joten piti tietenkin kokeilla tätä keinoa. Se toimii todella hyvin, voin suositella! Ja mikä parasta, uuden ja käytetyn langan vaihtumiskohtaa ei huomaa bolerosta ollenkaan! Tämä seikka erityisesti yllätti minut, olisin arvellut käytössä ja pesussa olleen boleron langan edes vähän erottuvan uudesta kiiltävästä ja sileästä langasta, mutta en oikeasti löydä vaihtumiskohtaa bolerosta. Kai se antaa jotain viitteitä langan laadusta.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Kuivaustelineen irronnut "siipi" oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Kuivaustelineen irronnut ”siipi” oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Bolero (samoin kuin juhliin tekemäni kukka-asetelmatkin) valmistui ajoissa siskoni ylioppilasjuhlia varten. Noin viikon päästä ylioppilasjuhlista bolero oli taas käytössä, tällä kertaa häissä. Parit juhlat bolerossa juhlittuani arvelin, että pitää tehdä ulkoreunan päättelykerros uudestaan, ainakin niskan kohdalta hieman löysemmäksi. Mietin myös, pitäisikö hihan aukkoihin kuitenkin tehdä pienet joustinneulereunukset. No, arvata saattaa, että en ole jaksanut tehdä vielä mitään muutoksia, koska bolero on kuitenkin ihan kiva ja sitä pystyy käyttämään ilman muutoksiakin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Ainaoikeinneuletakki Drops Paris -langasta

Ainaoikeinneuletakki Drops Paris -langasta

mennessä | 27.3.2020 | naisten neuleet, neulepuserot ja -takit

Ainaoikeinneuletakki on neulottu pääasiassa Drops Paris -langasta.

 

Ainaoikeinneuletakki Drops Paris -langasta

Tämä ”omasta päästä”, eli ilman ohjetta neulottu neuletakki on ideoitu ja aloitettu jo vuonna 2018, mutta erinäisistä syistä sen neulominen jäi kesken. Ehdin neuloa helmasta varmaan jonkun parikymmentä senttiä, ennen kuin neule jäi melkein kahdeksi vuodeksi odottamaan. Nyt maaliskuun alussa tehdyn lomamatkan vuoksi olin varmuuden vuoksi karanteenissa ja etätöissä pari viikkoa, vaikka ehdimmekin takaisin Suomeen jo ennen kuin karanteenimääräystä missä tahansa ulkomailla olleille annettiin. Karanteenin ajalle piti keksiä jotain neulomista, sillä tilausneuleita en turvallisuussyistä viitsinyt neuloa (vaikka ilmeisesti virus ei säilykään pehmeillä alustoilla yhtä hyvin kuin esimerkiksi muovilla). No, onneksi kotona on paljon lankaa ja keskeneräisiä tai suunnitteluasteella olevia neuleitakin useampia. Valitsin tämän neuletakin neulottavaksi, sillä ajattelin sen voivan olla ihan mukava toimistoneule keväälle. Karanteenin aikana neuleen saikin kätevästi valmiiksi, tosin päättelyt tein vasta karanteenijakson jälkeen.

Vartalo-osa

Ainaoikeinneuletakki ensimmäistä kertaa käytössä oikeasti.

Ainaoikeinneuletakki ensimmäistä kertaa käytössä oikeasti.

Tämä neuletakki on siis neulottu ilman mitään ohjetta tai edes tarkempaa suunnitelmaa, vielä karanteenin alussakaan en tiennyt minkälainen neuleesta loppujen lopuksi tulee. Neuletakki on neulottu vähän fiiliksen mukaan ja ideoitu sitä mukaa kun neule on edistynyt. Muistiin en tietenkään kirjoittanut mitään, joten tässä nyt vapaasti muistelen miten neuletakki on tehty. Ainaoikeinneuletakki on aloitettu helmasta kaksinkertaisella Drops Safran -langalla (väri 19). Safranilla neuloin 4 kerrosta sileää neuletta reunukseksi ja sen jälkeen vaihdoin valkoiseen Parisiin (väri 16) ja ainaoikeinneuleeseen. Reunus on sileää neuletta, jotta se rullautuisi kivasti (nurjat silmukat päälle päin). Varmuuden vuoksi ompelin vielä luomisreunan kiinni punaisen ainaoikeinneuleen alkuun, joten reunus pysyy siistinä molemmilta puolilta.

Valkoiset raidat ovat 10 kerroksen korkuisia ja siniset (väri 103, dark wash denim) kahden kerroksen korkuisia. Neule on neulottu ilman saumoja, eli tein etu- ja takakappaleet samaan aikaan pitkällä pyöröpuikolla (4,5 mm). Neuloin ensin vajaa 15 cm ilman kavennuksia, ja sitten tein seitsemän kertaa kertaa jokaisessa valkoisessa raidassa sivusauman kohdalla kavennukset neulomalla kaksi kertaa kaksi silmukkaa yhteen, eli joka kavennuskerroksella kavensin yhteensä 4 silmukkaa. Kavennusten jälkeen neuloin yhden valkoisen raidan verran ilman kavennuksia ja lisäyksiä, ja sen jälkeen aloitin lisäykset. Lisäykset tein kavennuksia tiheämmin, lisäsin molemmille sivuilla kaksi silmukkaa kolme tai neljä kertaa kahden valkoisen raidan aikana. Sitten jätin vartalo-osan odottamaan ja neuloin hihat. Vartalo-osan korkeus oli tässä vaiheessa noin 60 cm.

Hihat ja kaarroke

Hihat on neulottu suljettuna neuleena sukkapuikoilla. Aloitin myös ne rullautuvalla Safran reunuksella (4 mm puikot). Hihoissa oli aluksi 32 silmukkaa. Ainaoikeinneuleinen osuus on neulottu 5 mm puikoilla. Hihan lisäykset aloitin noin 12 cm kohdalla ja ensin tein neljä kertaa lisäykset yhden kerran valkoisen raidan aikana ja sitten vielä yhdeksän lisäystä kaksi kertaa raidan aikana (viimeisessä raidassa lisäys on tehty ainoastaan raidan ala-reunassa). Lopussa hihan silmukoita oli siis 58 ja hihan pituus noin 50 cm.

Karroke on aloitettu sinisellä raidalla. En tehnyt varsinaisia kainalokavennuksia, mutta neuloin etu- ja takakappaleiden reunimmaiset silmukat yhteen hihojen reunimmaisten silmukoiden kanssa. Aloitin kaarrokkeen kavennukset toisen valkoisen raidan lopussa kaventamalla muistaakseni joka neljännen silmukan. Toistin kavennuksia fiiliksen mukaan kunnes kaarroke oli haluamani korkuinen ja silmukkamäärä sopivan oloinen kaula-aukkoa ajatellen. Kavennuksia vauhditti myös pelko valkoisen langan riittävyydestä, sillä se on tällä hetkellä kokonaan myymälästäni loppu.

Lähes valmis ainaoikeinneuletakki sovitettavana.

Lähes valmis ainaoikeinneuletakki sovitettavana.

Neuloin viimeiseen valkoiseen raitaan niskan korotuksen lyhennetyillä kerroksilla, eli keskellä takana viimeisessä valkoisessa raidassa on 16 kerrosta normaalin 10 kerroksen sijasta. Kaarrokkeen muun muodon vuoksi korotus ei mielestäni näy juurikaan, ellei ala laskea kerroksia. Lopuksi neuloin taas sen neljän kerroksen punaisen reunuksen.

Viimeistely ja valmis Ainaoikeinneuletakki

Näyttäisi toimivan myös ilman nappeja tai vyötä.

Näyttäisi toimivan myös ilman nappeja tai vyötä.

Lopuksi päättelin kaikki langat ja ompelin kainaloaukot umpeen. Poimin etukappaleiden reunasta (reunasilmukan sisäpuolelta) oikealta puolelta jokaiselta nurjalta kerrokselta yhden silmukan ja neuloin ensin yhden kerroksen oikein reunusta varten. Sitten neuloin viisi kerrosta nurjaa ja päättelin reunuksen. Ompelin reunuksen päättelykerroksen etukappaleen nurjalle puolelle niin, että reunasilmukka jäi reunuksen sisään ja reunus on siisti molemmilta puolilta.

Muistelisin aluksi ajatelleeni, että neuletakkiin ei tule mitään kiinnitystä, mutta jossain vaiheessa kesken neulomisen keksin, että kaksi tai kolme duffelinappia voisi käydä neuleeseen ihan kivasti. Kun neule oli muuten valmis, mietin kiinnitystä vielä uudelleen. Toisaalta vyökin voisi olla ihan kiva, ja toisaalta taas neuletakki voisi olla ihan kiva ilman vyötä tai nappejakin. Päätin toistaiseksi jättää sekä vyön että napit pois, voihan ne sitten lisätä myöhemminkin jos tuntuu tarvitsevan.

Tässä vaiheessa en ollut ollenkaan varma, että tuliko neuleesta ollenkaan käyttökelpoinen, tai edes minulle sopiva. Periaatteessa mittojen puolesta neule on tietenkin sopiva, kun se on tehty omien mittojen mukaan, mutta mutta… Neuletakin malli epäilytti, en ollut varma onko minulla oikeasti käyttöä puolireiteen ulottuvalle puuvillaneuletakille, vaikka neuletakista tulikin mielestäni ihan kivan näköinen. Ja minulle sopivan värinen.

Nyt olen pari päivää käyttänyt neuletta töissä, ja kyllä se tuntuu onneksi ihan käyttökelpoiselta. Vaikka ei sen ehkä ihan näin pitkä tarvitsisi olla. En ollut ajatellut tehdä siitä ihan näin pitkää, mutta neuloin huomaamattani vähän liikaa pituutta helmaan, enkä viitsinyt alkaa purkamaan myöhemmin.

Napeille tai vyölle ei ole välttämätöntä tarvetta, mutta voi olla, että vielä jossain vaiheessa kokeilen minkälaiseksi neule muuttuisi, jos siihen laittaisi napit. Vyötä siihen en todennäköisesti neulo, sillä kokeilin neuletta toisen vyön kanssa ja Ainaoikeinneuletakki oli mielestäni kivempi ilman vyötä.

Lankaa neuletakkiin meni noin 750 grammaa. Tästä sinistä on noin 140 grammaa ja punaista safrania 50-100 grammaa (tarkkaa määrää ei ole tiedossa, sillä en muista minkä verran lankaa oli ennen aloittamista – tässä on nimittäin käytetty ainakin Drops Kamelia -bolerosta ja koukutusta passipussista ylijäänyttä lankaa.

Drops Delphos -neulepusero Cotton Merinosta

Drops Delphos -neulepusero Cotton Merinosta

mennessä | 22.3.2020 | naisten neuleet, neulepuserot ja -takit

Drops Delphos -pusero valmistui juuri sopivasti ennen lomareissua.

 

Drops Delphos -neulepusero Cotton Merinosta

Pitsi- ja kirjoneuleinen Drops Delphos -pusero (ohje täällä!) on ollut to do -listallani jo pitkään. Toivoin ja sain siihen langat (Drops Cotton Merino) syntymäpäivälahjaksi vuosi sitten, ja viime kesänä ehdin aloittaa neuleprojektin tilausneuleiden välissä. En tosin hirveän pitkälle ehdistynyt, mutta ehdin kuitenkin aloittaa alimman kirjoneulekuvion ennen kuin oma projekti piti jättää sivuun tilaustöiden ja myöhemmin  joululahjaneuleiden takia. Jossain vaiheessa joulun jälkeen oli yhtäkkiä sellainen tilanne, ettei ollut yhtään isompaa tilaustyötä tehtävänä (tai siis tilauksessa on parikin puseroa, mutta niitä ei ole voitu vielä aloittaa erinäisistä syistä), joten päätin jatkaa jotain omaa neulettani. Tämän puseron lisäksi keskeneräisenä oli ainakin Drops Santorini Blue -pusero, oma sovellus puuvillaneuletakista (lankana Drops Paris) ja vielä suunnitteluasteella (langat jo odottamassa) ainakin pusero Merino Extra Finesta ja neuletakit Drops Punasta ja Drops Kid-Silkistä.

Jatkoin siis Delphos-puseron neulomista, vaikka olin jo luullut saaneeni vähäksi aikaa tarpeekseni kirjoneuleesta. Pusero edistyi pikkuhiljaa, aina sopivissa väleissä neuloin kerroksen tai kaksi. Yhtäkkiä huomasin olevani puserossa jo melko pitkällä, ja aloin miettiä, että tuleekohan siitä edes sopiva. Jännityksellä kokeilin puserontekelettä, en ollut vielä ihan kainaloissa menossa, mutta muistaakseni vartalo-osan kirjoneulekuviot olivat jo valmiina. Olin tehyt puseroa m-koon mitoilla, 3,5 mm puikoilla, ja huomasin, että siitä tulikin kapeampi kuin ohjeenmukainen (kannattaisi varmaan oikeasti välillä tarkistella neuletiheyttä). Onneksi puserosta vaikutti kuitenkin tulevan ihan sopivan oloinen, sellainen rento, mutta ei liian löysä.

Pusero mukaan lomalle

Helmikuun loppupuolella siskoni sai ylipuhuttua minut mukaansa lomareissulle ja varasimme maaliskuun alkuun matkan Teneriffalle. Päätin yrittää neuloa puseron valmiiksi ennen matkaa, sillä arvelin sen olevan aika mukava matkustuspuserona. Jatkoin neulomista, vaikka en ollutkaan ihan varma toteutuuko reissumme, kun uutisia tuli ensin Calima-hiekkamyrskystä (joka sulki kaikki Kanarian lentokentät) ja sitten koronaviruksesta (joka sulki yhden Teneriffalaisen hotellin). Hiekkamyrsky onneksi tosiaan ehti loppua ja koronaviruskaan ei tuntunut siinä vaiheessa levinneen muualle Teneriffalle, joten pääsimme matkalle. Ja sain puseron valmiiksi!

Drops Delphos -pusero valmiina! Ja vielä pari tuntia aikaa lähtöön!

Drops Delphos -pusero valmiina! Ja vielä pari tuntia aikaa lähtöön.

Maanantai-iltana ennen lähtöä vielä viimeistelin puseron silittämällä ja muistaakseni neuloin kaula-aukon reunuksen valmiiksi. Valkoista lankaa puseroon meni aika tarkalleen 400 grammaa ja vaaleanpunaista noin 40 grammaa.

Seuraavaksi jännitti tietenkin taas, että minkähänlainen puserosta oikeasti tuli. Eritysesti jännitin puseron yläosan kokoa, sillä ohjeenmukaiset mitat tuntuivat minusta erilaisilta, kuin mitä olin aiemmin tehnyt omiin neuleisiini. Olin muistaakseni kokeillut puseroa vielä uudestaan ennen hihojen kiinnittämistä, ja silloin jo huomasin, että yläosa tuntui hieman jännältä. Silittäminen onneksi hieman vaikutti yläosaan, ja puserosta tuli kuin tulikin ihan mukavan tuntuinen. Vaikka tosiaan siinä maanantaina vielä mietin mitä puen matkalle päälle, jos puserosta ei tulekaan hyvää. Meillä oli nimittäin aika pitkä lähes yhtäjaksoinen matkustaminen luvassa, joten vaatteiden piti olla todella mukavat päällä. Matkustimme ensin linja-autolla yöllä lentokentälle, jossa oli kolme tuntia aikaa ennen lennon lähtöä, ja sitten vielä se arvioitu 6,5 tuntia matkustamista lentokoneessa.

Jännitystä matkoihin

Ihan ilman kommelluksia nämäkään matkat eivät tosin menneet, sillä mennessä jouduimme odottamaan linja-autoa yli puoli tuntia ja sitten piti vielä vaihtaa bussia kaksi kertaa matkalla, ensin Viitasaarella ja sitten Jyväskylässä. Onneksi Jyväskylässä olisi ollut aikataulun mukaan niin pitkä pysähdys, että pääsimme kai suunnilleen aikataulussa jatkamaan matkaa lentokentälle. Takaisin tullessa jouduimme tekemään välilaskun Ranskan Bordeauxiin sairaustapauksen vuoksi ja lentomme tuli Helsinkiin noin kaksi tuntia aikataulusta möhässä. Omaan aikatauluuni tämä tosin sopi hyvin, sillä muuten minulla olisi ollut aika pitkä odotusaika ennen bussin lähtöä. Nyt en siis joutunut tappamaan aikaa kentällä tylsistyneenä bussia odotellen, vaan kerkesin juuri sopivasti syödä iltapalan ja pestä hampaat jne rauhassa ennen bussin tuloa.

Huomasin näiden matkojen aikana puseron todella mukavaksi päällä, Cotton Merino -lanka taitaa olla aika täydellinen materiaali tällaiseen neuleeseen. Se on todella pehmeä ja muutenkin miellyttävän tuntuinen iholla. Langasta on myös mukava neuloa. Pusero oli todella hyvä matkustusvaatteena ja tulipa sitä käytettyä lomallakin ainakin yhtenä iltana – se ei ollut liian kuuma, mutta lämmitti kuitenkin auringon laskettua ja illan hieman viilentyessä (eli varmaan noin 20 asteeseen). Puseron kaula-aukko on aika iso, ja mietin ensin puseron yläosan tekemistä uudelleen tai ainakin kaula-aukon reunuksen pienentämistä esimerkiksi tekemällä siihen toisenkin pitsikerroksen. Toisaalta pusero on kuitenkin ihan mukava joten en ainakaan vielä ole tehnyt sille mitään muutoksia. Voi olla että jossain vaiheessa teen kaula-aukon päättelykerroksen uudestaan hieman tiukempana, ja katson kuinka paljon se vaikuttaa kaula-aukon kokoon.

Pusero on todella mukava päällä, tulee varmasti käytettyä muulloinkin kuin lomalla.

Pusero on todella mukava päällä, tulee varmasti käytettyä muulloinkin kuin lomalla.