Klompelompe Kuopus -villatakki Baby Merinosta

Klompelompe Kuopus -villatakki Baby Merinosta

Klompelompe Kuopus, palmikkokoristeinen villatakki pikkuprinsessalle.

Klompelompe Kuopus -villatakki Drops Baby Merino -langasta

Tällainen soma neuletakki valmistui viime vuoden viimeisenä työnä, ja nyt vihdoin olisi tarkoitus kirjoittaa jonkinlaista esittelyä kyseisestä neuleesta. Lanka on ohjeesta poiketen Drops Baby Merino, jonka paksuus oli suunnilleen sopiva ohjeeseen (ohjeenmukainen lanka olisi ollut ehkä himpun verran ohuempi, mutta ainakin omaan käsialaani Baby Merino sopi ilman erityisempiä sovelluksia silmukkamäärissä tai muussakaan). Villatakki on neulottu pääasiassa 3 mm puikoilla. Helman, hihansuiden ja kauluksen helmineuleosoissa on käytetty 2,5 mm puikkoja. 15 mm Drops Setrinappi (5 kpl) oli juuri sopivan kokoinen pieneen neuletakkiin. Neuletakin ohje löytyy Klompelompe – neuleita koko perheelle -kirjasta, ja siitä on 4 eri kokoa, pikkuvauvasta noin 2-vuotiaan kokoon saakka.

Neulomani villatakin koko on 6-12 kk ikäiselle, ja tämä kyseinen neuletakki meni joululahjaksi noin 9 kk ikäiselle neitoselle. Ainakin jouluna neuletakki oli tytölle vielä vähän iso, mutta tyttö taitaakin olla aika pienikokoinen. Mieluummin kuitenkin hieman liian iso kuin hieman liian pieni! Lankaa takkiin meni noin 120 grammaa, eli kolme kerää riitti hyvin. Neuletakki neulotaan ylhäältä alaspäin, ja se on pääasiassa sileää neuletta. Raglankaarroketta koristavat kauniit palmikkoraidat neuletakin etupuolella. Palmikkokuvio ei ole se kaikista tavallisin palmikko, mutta erittäin helppo malli kuitenkin – 4 kerroksen ja 10 silmukan mallikuvio on nopea oppia. Neule oli muutenkin mukavan simppeli tehdä, ja päättelyn tarve on tällaisessa mallissa vedetty minimiin, ja se miellyttää ainakin itseäni huomattavasti. Ja parasta kaikesta: lopputulos on klassisen kaunis ja ajaton. Tällaiset pienet neuleet ovat ohuellakin langalla ihanan nopeita tehdä!

Mikäli Kuopus-malli miellyttää, kirjasta löytyy myös ohjeet samaa sarjaa oleville villahousuille (todella söpöt!), kaulaliinalle, lapasille ja myssylle (hilkka). Lisäksi samaa palmikkoneuletta löytyy toisestakin myssystä ja aikuisen lapasista – ainakin! Tämä palmikollinen Kuopus-neulesetti on kirjassa toteutettu ”tyttöjen väreillä”, ja lisäksi kirjasta löytyy ”poikien väreissä” oma Kuopus-mallisto, jossa palmikkoneuleen tilalla on kahden kerroksen helmineuletta. Näiden lisäksi kirjasta löytyy myös paljon muita ihania neuleohjeita, kannattaa tutustua!

Kuopus-villatakki edestä.

Kuopus-villatakki edestä.

Kuopus-villatakki takaa.

Kuopus-villatakki takaa.

Merinomyssy vauvalle x 3

Merinomyssy vauvalle x 3

Merinomyssy on sopivan pehmeä ja lämmittää mukavasti.

Merinomyssy vauvalle x 3

Olipa kerran ihan pieni vastasyntynyt vauva, jolla ei ollut yhtään sopivaa myssyä. Kaikki valmiit pipot ja lakit olivat ihan liian isoja ja tammikuussa oli kylmä. Niinpä vauva tarvitsi pipon, jonka ympärysmitta olisi noin 34 cm. Langaksi vauvan äiti valitsi Drops Baby Merinon, ja väritoiveena oli ruskea, ehkä valkoisella täydennettynä.

Meinasin ensin neuloa jonkun Klompelompe-myssyistä, mutta niiden ohjeissa ei näkynyt valmiin työn mitat, ja niissä on myös käytetty pääasiassa paksumpia lankoja, joten päädyin soveltamaan. Laskeskelin, että noin 80 silmukalla pitäisi Baby Merinosta tulla suunnilleen sopivan kokoinen. Tiesin, että vauvan isoveljelle syntymäpäivälahjaksi tehty puna-musta-valkoraidallinen merinovillapipo oli äidille mieluinen, joten päätin tehdä vauvan merinomyssyn samaan tyyliin, mutta ilman taitettavaa resoria. Tosin vauvan myssyyn tein joidenkin Klompelompe-myssyjen tyyliin päälaelle koristesolmun. Tehosteväriraidankin meinasin ensin tehdä, mutta jätin sen kuitenkin tekemättä, sillä vauvan myssyyn tuli niin paljon vähemmän raitoja (enkä oikein löytänyt täydellistä tehosteväriä).

Toiset kaksi myssyä lähtivät lahjaksi ulkomailla asuville suomalaisille kaksospojille, ja ne on neulottu alkuperäisen merinomyssyn mukaisiksi. Myssyt on neulottu sinisellä ja valkoisella Suomen värien mukaan – tosin sellaisen myönnytyksen tein, että käytin vaaleansinistä lankaa kirkkaamman ”Suomenlipunsinisen” asemesta. En halunnut tehdä kaksosille täsmälleen samanlaisia myssyjä, joten laitoin niihin värit eri päin. Nämä pipot olivat yllätys, joten jännitin hieman olisivatko ne sopivat, mutta onneksi saamani kuvan perusteella pipot näyttivät täydellisen sopivilta pienille pojille. 🙂

 

Ensimmäinen merinomyssy

Ensimmäinen merinomyssy.

Toinen ja kolmas merinomyssy.

Toinen ja kolmas merinomyssy.

Näin syntyi merinomyssy

Merinomyssy on siis neulottu 80 silmukalla siten, että ensin noin 2-3 cm 1 o, 1 n -joustinneuletta 2,5 mm puikoilla, sitten puikkojen vaihto 3 mm puikkoihin ja yksi kerros oikein ja yksi nurin resorin värillä. Nurjan kerroksen jälkeen neuloin neljä kerrosta sileää toisella värillä, ja siiten taas yksi kerros oikein ja yksi nurin resorin värillä. Näitä kahta väriraitaa toistin, kunnes myssyn korkeus oli noin 10 cm. Sen jälkeen aloitin kavennukset neuloen edelleen myös väriraitoja.

Ensimmäisellä kavennuskerroksella neuloin koko ajan 6 silmukkaa oikein ja 2 oikein yhteen. Ensimmäisen kavennuskerroksen jälkeen neuloin 3 kerrosta oikein ilman kavennuksia. Toisella kavennuskerroksella neuloin 5 oikein ja 2 oikein yhteen. Toisen kavennuskerroksen jälkeen neuloin yhden kerroksen nurin ja kaksi oikein ilman kavennuksia. Kolmannella kavennuskerroksella neuloin 4 oikein ja 2 oikein yhteen ja jälleen kolme kerrosta ilman kavennuksia. Neljännen kavennuskerroksen jälkeen (3 normaalisti, 2 yhteen) tein enää vain yhden välikerroksen ennen seuraavaa kavennuskerrosta. Lopetin raitojen tekemisen seitsemän väriraidan jälkeen, ja jatkoin kaventamista alkuperäisellä langalla siten, että viimeisen valkoisen raidan jälkeen tuli vielä yksi kerros oikeaa ja nurjaa. Loput kavennukset tein kokonaan sileällä neuleella, kunnes jäljellä oli 10 silmukkaa.

Kavensin vielä kaksi silmukkaa, ja neuloin jäljelle jääneellä 8 silmukalla noin 9 cm pitkän putkilon. Tämän tötterön päättelin neulomalla 4 kertaa 2 oikein yhteen ja vetämällä langan silmukoiden läpi. Tein tötteröön solmun ja ompelin sen läpi pari pistoa samalla kun päättelin langat (ettei solmu aukea pesussa tai muuten vain vahingossa.) Lopuksi päättelin langat ja ompelin logon paikoilleen. Näin syntyi merinomyssy. Lankaa siihen meni noin 20 grammaa, noin 10 g / väri. Yksi kerä valkoista siis riitti hyvin näihin kaikkiin kolmeen myssyyn.

Huopatossut Drops Big Delight -langasta

Huopatossut Drops Big Delight -langasta

Huopatossut jalassa tarkenee kävellä viileämmälläkin lattialla.

Huopatossut Drops Big Delight -langasta

Helmikuun Felting Fever -kampanjan kunniaksi päätin muistaa palelevia varpaitani huovutettavilla villatossuilla. Olin jo joskus kauan sitten hankkinut kaksi kerää Auringonnousun väristä Drops Big Delight -lankaa jostakin alennuksesta. Ei siis tarvinnut enää kuin valita malli ja tehdä tossut. Löysin Garnstudion sivuilta useampiakin kivan näköisiä huopatossumalleja, mutta lopulta päädyin valitsemaan matalavartisen, hieman sukkamaisen Eigerin.

Huopatossut neulottiin kaksinkertaisella langalla tasona (tämä hieman yllätti minut, mutta tein kuitenkin ohjeen mukaan, vaikka epäilinkin, että sauma voisi tuntua jalkapohjan alla ikävältä, vaikka sen tekisi niin ohueksi kuin mahdollista). Ohjeen mukaista puikkokokoa (9 mm) minulta ei löydy, joten käytin 10 mm puikkoja. Ne taisivatkin olla minun käsialalleni sopivat, sillä aikalailla oikean kokoiset kappaleet tuli ilman mitään säätöä. Isoilla puikoilla tulee valmista nopeasti, joten tuollaiset tossut ovat oikein sopiva viikonloppuprojekti. 35-37 koon tossuihin lankaa meni noin 150 grammaa.

Vähän jännitti laittaa tossut pesukoneeseen huopumaan, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan ok. Huovutetut tossut ja muut asusteethan tulisi venyttää / muotoilla heti pesun jälkeen kosteana, mutta näitä tossuja ei tarvinnut käsitellä oikeastaan ollenkaan. Jalkaterän osa tuntui aika kapealta, mutta hieman liian pitkältä. Arvelin kuitenkin, ettei se käytössä haittaa. Päivän käytön jälkeen kuitenkin tulin siihen tulokseen, että asialle täytyy tehdä jotain. Leveyttä ei tarvinnut lisätä, se oli juuri sopiva nyt kun tossut olivat hieman venyneet käytössä. Kantapään kohdalta ne olivat jo ehkä hieman liiankin löysät, etenkin kun tossut olivat myös liian pitkät.

Riskinotto kannattaa – ainakin välillä

Hetken asiaa pohdittuani päätin ottaa riskin ja koittaa muokata tossuista sopivammat. Leikkasin ronskisti molempien tossujen kärjestä palat pois, ja neuloin niihin uudet kärjet. Voin kertoa, että huovutetun neuleen purkaminen on aika työlästä hommaa. 😀 Sain kuitenkin purettua sen verran, että löysin kaikki tarvittavat silmukat ja pääsin neulomaan uudet, hieman lyhemmät kärjet tossuihin. Koon arvioiminen oli oikeastaan mahdotonta, sillä en tiennyt minkä verran tossut uudet kärjet kutistuisivat pesussa. Meinasinkin ensin, että jätän uudet kärjet huovuttamatta, etteivät tossut mene liian pieniksi. Päätin kuitenkin ottaa vielä toisenkin riskin, ja laitoin tossut uudestaan pesukoneeseen.

Pesun jälkeen tossut olivat aivan liian pienen näköiset, ja niin tiiviit, että tuntui mahdottomalta saada venytettyä niitä sopiviksi. Pesupallon, tennispallon ja löylytuoksupullon avulla sain kuitenkin tossuja sen verran venymään, että sain kaksin käsin kiskomalla ne vedettyä paljaaseen jalkaan. Vähän aikaa venytin niitä sitten vielä jaloissa ennen kuin laitoin ne kuivumaan. Nyt useamman käyttökerran jälkeen ne tuntuvat oikeastaan aika sopivilta. Tosin vieläkään niitä ei tahdo saada jalkaan ainakaan kovin paksujen sukkien päälle. Onneksi tossut ovat kuitenkin niin lämpimät, että kovin paksuja sukkia niiden kanssa edes minun ei tarvitse käyttää. 😀

Muuta

Sen verran se sauma siellä pohjassa itseäni häiritsee, että jos joskus vielä neulon itselleni toisetkin huopatossut, teen ne ilman saumoja! Tästä samaisesta syystä en myöskään oikeastaan ikinä parsi omia villasukkiani, mieluummin neulon niihin kokonaan uudet jalkaterät (tai teen niistä säärystimet).

Ps. Drops Big Delight -lankaa ei löydy oman lankamyymälän hyllyistä, mutta langan voi korvata suoraan Drops Eskimo -langalla, johon saatiin nyt helmikuussa runsaasti lisää värivalikoimaa!

30 cm pituiset puikot antavat hieman osviittaa minkä kokoinen neule oli kyseessä ennen huovuttamista! :D
30 cm pituiset puikot antavat hieman osviittaa minkä kokoinen neule oli kyseessä ennen huovuttamista! 😀
Tossut huovutusta vaille valmiina.
Tossut huovutusta vaille valmiina.

Kahden vuoden käytön jälkeen…

EDIT 14.2.2020

Kovassa käytössä (käytän toimistolla työkenkien sijasta huopatossuja lähes päivittäin – yleensä myös kesällä) lähes kaksi vuotta olleet tossut olivat yhtäkkiä kuluneet puhki. Havaitsin ensimmäisen rei’än alun toisessa tossussa jo ennen joulua, mutta en viitsinyt tehdä asialle silloin vielä mitään. Kun toiseenkin tossuun alkoi ilmestyä reikää samaan kohtaan (päkiän alta, sauman kohdalta), piti alkaa miettiä ratkaisua ongelmaan. Vaihtoehtoina parsiminen ja kokonaan uusien tossujen tekeminen. Päätin koittaa parsia reikiä umpeen, mutta varalta (ja vaihtelun ja FeltingFever -alennuskampanjan vuoksi) päätin myös tehdä uudet huopatossut. Ihana joulunpunainen Eskimo sitä paitsi oli niin houkuttelevaa, etten voinut enää vastustaa kiusausta, vaan oli pakko ostaa sitä vähän itselle.

Vein puhkikuluneet työtossuni kotiin jo viime viikolla pestäväksi ja paikattavaksi, mutta vasta eilen illalla sain aikaiseksi alkaa parsia puhtaita tossuja. Lankaahan tossuista jäi aikoinaan vähän yli, joten korvaavaa lankaa ei tarvinnut etsiä. Parsin kaksinkertaisella langalla molempien tossujen reiät umpeen ja päätin jättää nyt ainakin toistaiseksi paikat huovuttamatta. Huovutus epäilemättä lisäisi kestävyyttä, mutta se saattaisi kiristää paikkakohtaa liikaa, joten en halunnut ainakaan vielä kokeilla sitä. Katsotaan kuinka kauan tossut kestävät tällaisella paikalla, lankaa jäi vielä, joten uusi paikkaaminenkin vielä tarvittaessa onnistuu.

Molemmat tossut kuluivat puhki suunnilleen samasta kohdasta.

Molemmat tossut kuluivat puhki suunnilleen samasta kohdasta.

Parsitut tossut. Liukuvärjätyn langan ansiosta paikoista tuli eri väriset.

Parsitut tossut. Liukuvärjätyn langan ansiosta paikoista tuli eri väriset.

En ole oikein koskaan voinut käyttää parsittuja sukkia, sillä vaikka reiän parsisi umpeen kuinka hyvin, se jää kuitenkin aina hieman epätasaiseksi. Enkä vain kertakaikkiaan pidä sukan pohjissa olevista muhkuroista yhtään. Saapa nähdä siis voiko parsittuja huopatossujakaan käyttää, vaikka paikka kestäisikin. Tämän vuoksi neuloin eilen jo huovutusta vaille valmiiksi uudet huopatossut, tällä kertaa lankana Drops Eskimo, ja tossumallina Drops Early Morning. Näistä lisää kunhan ehdin huovuttaa uudet tossut valmiiksi. No, ainakin tämän päivän olen koittanut töissä totuttaa jalkojani muhkurapohjaisiin parsittuihin tossuihin, ja yllättävän hyvin tässä on selvitty.

Passipussi Drops Safranista – koukkuamisharjoitus

Passipussi Drops Safranista – koukkuamisharjoitus

Passipussi valmistui sopivasti ennen lomaa. 😉

Passipussi Drops Safranista – koukkuamisharjoitus

Olin jo pitempään miettinyt, että koukkuaminen olisi sellainen tekniikka, mikä pitäisi opetella, ja olin hankkinut kaksipäisen koukunkin sitä varten. Minulla olisi nimittäin odottamassa yksi tilaustyö, johon koukkuaminen voisi sopia tekniikaksi – en vain uskalla suoraan lähteä kokeilemaan koukkuamista siihen, joten vähän voisi harjoitella ensin, tehdä ikään kuin mallitilkun. Loppuvuodesta sitten keksin, että voisin kokeilla tekniikkaa ja tehdä passipussin, haaveissa kun siinsi kesäloma keskellä talvea. Tutustuin Lankatekniikoiden Käsikirjan koukkuamisohjeisiin, ja harjoittelin sitä sekä edestakaisena (yksi pää koukusta käytössä) että suljettuna (koukun molemmat päät käytössä). Tekniikka vaikutti koukuttavalta ja mukavalta, joten vähän ajan päästä päätin uskaltautua tositoimiin. Itse passipussiin minulla ei ollut mitään ohjetta olemassa, vaan tein vain ”omasta päästä”, ja tällainen siitä tuli.

Minulla sattui olemaan ylijäämälankana punaista ja valkoista Drops Safrania, ja ne värit sopivatkin hyvin fiilikseeni. Valkoista käytin perustana yksinkertaisena, ja kaksinkertaisella punaisella tein ”täytöt”. (Koukkuamistermit ovat hieman hakusassa, joten jospa näistä jotain tolkkua saisi.) Koukkuamiskoukkuni toinen pää on 4,5 mm ja toinen 4 mm. Luonnollisesti käytin isompaa päätä punaiseen ja pienempää valkoiseen lankaan. Pussin ulkopinta muistuttaa hauskasti räsymattoa. Erilaisiakin pintoja koukkuamalla olisi saanut tehtyä, mutta tuo kävi mielestäni hauskasti passipussiin, joten päädyin valitsemaan sen. Meinasin ensin ommella pussiin vuorikankaasta sisäpuolen (ja laittaa ehkä väliin jotain vahviketta), mutta toistaiseksi ainakin jätin sen tekemättä. Pitää lisätä jälkikäteen, jos tuntuu olevan tarvetta. Pussi tuntuu sen verran tiiviltä noinkin, ettei pitäisi olla pelkoa tavaroitten putoamisesta lankojen väleistä.

Koukkusin pussiin sulkemista varten läpän yksinkertaisella valkoisella, ja viimeistelin läpän reunuksen (ja tein napinlävet) ihan perinteisesti virkkaamalla 2,5 mm koukulla. Sulkemista varten ompelin pussiin kaksi Drops Setrinappia (20 mm). Lisäksi virkkasin kolminkertaisella langalla (1 valkoinen ja 2 punaista) noin 120 cm pituisen nauhan olkahihnaksi. Valmis passipussi on kooltaan noin 12 x 17 cm, eli passin lisäksi sinne mahtuu hyvin myös esimerkiksi kännykkä. Lankaa passipussiin meni yhteensä noin 50 grammaa, josta valkoista oli noin 20 g.

Uuden tekniikan opettelua.

Uuden tekniikan opettelua.

Uuden tekniikan opettelua osa 2 - otetaan koukun molemmat päät käyttöön!

Uuden tekniikan opettelua osa 2 – otetaan koukun molemmat päät käyttöön!

Homma alkaa sujua. Koukkuaminen koukuttaa!

Homma alkaa sujua. Koukkuaminen koukuttaa!

Valmis passipussi! Sitten vain lomailemaan! :D

Valmis passipussi! Sitten vain lomailemaan! 😀

Kuvat saa aukemaan suurempana klikkaamalla kuvaa.

Slipoveri – Kummipojalle neuleita, osa 7

Slipoveri – Kummipojalle neuleita, osa 7

Kirjoneuleinen slipoveri Merino Extra Fine -langasta.

Slipoveri – kummipojalle neuleita osa 7

Tänä vuonna kysyin kummipojalta toiveita perinteisen joululahjaneuleen suhteen. Ensimmäisenä valittiin värit. Lanka oli itsestään selvästi joku merinovilla, ettei se kutita. Sininen ja valkoinen olivat ensimmäiset ja ainoat väritoiveet, ja eri sinisistä tuo Merino Extra Finen laivastonsininen (väri 27) oli mieluisin. Kun värit oli päätetty, katsoimme B-ryhmän langoilla tehtyjä lasten / poikien neuleita Garnstudion sivuilta. Seiland Jumper hihattomana ja vain kahdella värillä tehtynä oli lopullinen valinta. Sitten vain muokkaamaan ohjetta sopivaksi.

Seiland Jumper on neulottu ylhäältä alaspäin kaarrokkeena, ja arvelin, että slipoveri on helpompi neuloa alhaalta ylöspäin, joten kaikki kuviot piti neuloa ylösalaisin. Ja tietenkin puseron kuusi erilaista kirjoneulekuviota piti tehdä päinvastaisessa järjestyksessä. Yläosan kuvioinnin kehitin itse, koska kummipoika ei halunnut kahta alkuperäisen neuleen ylimääräistä tehosteväriä, enkä viitsinyt tehdä yläosaa kokonaan yksiväriseksi. Kaula-aukon ja hihansuiden kohdalla katsoin vinkkejä muista sopivan kokoisista Drops liivi-/slipoveriohjeista. Ainakin päällisin puolin valmis neule näytti melko sopusuhtaiselta. Käytössä en ole sitä vielä ehtinyt näkemään.

Lankaa slipoveriin meni yhteensä noin 250 grammaa. Tästä sinistä on noin 200 g ja valkoista 50 g. Slipoveri on neulottu pääasiassa 4 mm puikoilla, resoreissa on käytetty 3 mm puikkoja. Kaula-aukon ja hihojen resorit on vain vähän yli 1 cm korkuiset, että ei tarvitsisi aloittaa uutta kerää sinistä väriä. Ei tarvinnut – vielä noin 3 grammaa jäi jäljelle!

Neuletta oli ihan mukava tehdä, ja se valmistui melko nopeasti (kuitenkin viimeistelyt tein perinteisesti vasta ihan viimetipassa, eli aattoaamuna!). Kirjoneuleen kanssa saisi kuitenkin vielä vähän treenata, etenkin tuollaisissa pitemmissä lankajuoksuissa… Ettei tee liian tiukkaa tai löysää neuletta tai jätä liian pitkiä lankajuoksuja, ja etteivät ylimääräiset langat näy neuleen läpi väärissä kohdissa. Tai sitten vain pitää jatkossa tehdä neuleisiin ainoastaan pintaneulekuvioita. 😀 Valmiin työn silittäminen (tai oikeastaan puolivalmiin – silitin neuleen siinä vaiheessa kun kaula- ja hiha-aukkojen resorit enää puuttuivat) oli oikeastaan välttämättömyys, mutta se myös vähän korosti lankajuoksuja, ja sai valkoisen langan jonkin verran näkymään liikaa sinisen joukossa. Hassua kyllä, en huomannut samaa ongelmaa valkoisen langan takaa. Varmaan johtuu siitä, että siellä lankajuoksut olivat automaattisesti lyhyemmät.

Edelliset kummipojan joululahjaneuleet löytyvät täältä:

Tänkimäätein
Tietoa evästeistä

Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Eväste on pieni tekstitiedosto, joka tallennetaan tilapäisesti käyttäjän kiintolevylle. Evästeitä käytetään lähes kaikilla verkkosivustoilla, eivätkä sivustot välttämättä toimi kunnolla ilman evästeitä.