Löysin tämän suloisen kettupipo -ohjeen kerran sattumalta, ja siitä tuli heti mieleen nuorin veljenpoikani, joten halusin tietenkin tehdä pipon hänelle.
Lanka
Aloitin pipon tekemisen jo joskus syksyllä, samoihin aikoihin kun sain lankamyymälän auki. Tein pipon alun muistaakseni kolme kertaa ennen kuin se oli sopiva (ohjeessa ei ollut tarpeeksi pientä kokoa kaksivuotiaalle, joten piti hieman soveltaa). Oma haasteensa oli myös kettujen langoissa. Ohjeessa käytetty lanka oli Dropsin Lima, mutta koska poika on herkkäihoinen (eikä minulla ole Limaa valikoimissa) päätin tehdä pipon Merino Extra Fine -langasta. Sen värikartasta ei vain löydy ollenkaan oranssia väriä. Big Merinosta ja Fabelista sen sijaan löytyy oikein hyvin kettuun sopivaa lankaa. Toisin kuin Lima, nuo langat ovat kuitenkin eri paksuisia kuin valitsemani Merino Extra Fine.
Mietin siis, että teenkö ketut paksummasta merinosta, kaksinkertaisesta Fabelista, vai jostain muusta poltetun oranssin värisestä langasta, jota minulta löytyy omien kaappien kätköistä (ainakin Novitan 7 veljestä -lankaa löytyisi suunnilleen oikeassa sävyssä lankakaapistani). No, pehmeyden vuoksi valitsin tietenkin Big Merinon. Ja jomman kumman purkamiskerran jälkeen totesin, että koska lanka on monisäikeinen, voin helposti poistaa siitä pari säiettä, jotta saan langasta sopivamman paksuisen. 😀 Kolmannella kerralla sain pipon tehtyä loppuun, ja se tuntui olevan saajalleen sopivakin (ensimmäisellä kerralla se oli aivan liian iso, ja toisella muuten vaan huono). Ajattelin antaa pipon pojalle joululahjaksi, mutta koska en olisi mitenkään ehtinyt tehdä pipoja myös hänen sisaruksilleen jätin kettupiponkin odottamaan. Silmiä vaille valmiina.
Viimeistely
Nyt tässä eräänä päivänä kuulin nuorimman veljenpoikani sanovan, että ”mun kettupipo on jääny Ennin luokse”, joten arvelin, että voisi olla aika tehdä pipo loppuun. Kysyin pojalta, että pitäisikö ketuille tehdä silmät, ja hän oli sitä mieltä, että maanantaina pitäisi, joten seuraavana maanantaina (joka sattui olemaan tällä viikolla) kirjoin ketuille silmukoita jäljentämällä silmät ja kuonot. Ja voi miten ilahtunut pipon saaja oli! Hän oli kuulemma nukkunutkin pipon kanssa! …Ja minä kun olin huolissani kirjomisjäljestä, joka ei ole paras mahdollinen, ja jonka takia ketut mulkoilevat ihan miten sattuu…
Ohjeesta poiketen tein korvien kohdalle lyhennetyillä kerroksilla hieman enemmän korkeutta. Halusin koittaa riittääkö se pitämään korvat paremmin suojassa,vai onko korvaläpät ainoa vaihtoehto.
